Koko elämänsä Turussa asunut Satu Leppänen palkittiin hiljattain hirvensalolaisten hyväksi tekemästään vapaaehtoistyöstä Vuoden luotolaisen tunnustuspalkinnolla. Valinta oli luonteva, sillä Leppänen on toiminut urheiluseura Hirvensalon Heitossa yhtä kauan kuin on saarella asunut.

– Vuodenvaihteessa tulee täyteen 40 vuotta, Leppänen kertoo.

Tätä nykyä Leppänen toimii Heiton tanssi- ja voimistelujaoston puheenjohtajana ja on aktiivinen myös suunnistuspuolella. Puolisonsa Kimmon kanssa hän vastaa Heiton Turku-Rasti-tapahtumien tulospalvelusta.

– Suunnistamme itsekin. Matkustamme vuosittain veteraanien MM-kisoihin, joissa tietysti osallistun kaikkiin viiteen kisaan: kahteen kaupunkisuunnistukseen sekä metsässä karsintaan, keskimatkan ja pitkän matkan kilpailuihin. Suunnistuksessa parasta on luonnossa liikkuminen, Leppänen sanoo.

Monipuolinen liikunta on Leppäsen mukaan äärimmäisen tärkeää.

– Käyn myös Heiton höntsäsählyssä ja jumpissa. Liikkumisesta saa valtavasti energiaa.

Leppäsen luotsaaman Heiton showtanssijaoston alaisuudessa on neljä ryhmää, jotka myös kilpailevat. Toiminnassa näkyy pitkäjänteisyys ja sitoutuminen seuraan.

– Osa tytöistä on ollut mukana viisivuotiaista asti ja nyt kilpailevat yläasteikäisinä, Leppänen sanoo ylpeyttä äänessään.

63-vuotias Leppänen on kolmen lapsen äiti ja isoäiti neljälle. Lapset ovat kasvaneet liikunnalliseen elämäntapaan ja Heiton toimintaan.

– Aloitin jumppien vetämisen lapsille heti tänne muutettuamme. Siitä etenin liikuntaleikkikoulun ohjaajaksi ja pidin myös kirjastossa satutunteja. Lapseni taisivat kuvitella, että kaikkien äidit vetävät jumppia ja satutunteja, Leppänen naurahtaa.

– 12-vuotias lapsenlapseni on jo toiminut apuohjaajanani, Leppänen paljastaa.

Myös työuransa Leppänen on tehnyt lasten parissa. Hän aloitti perhepäivähoitajana, hankki lisäkoulutusta, toimi päiväkodin johtajana ja siirtyi sittemmin Turun kaupungin varhaiskasvatuksen palvelupäälliköksi.

– Vaikka työskentelen yhä lasten asioiden parissa, ei minulla ole työssäni kontaktia lapsiin kuten päiväkotiaikoina. Siksi vapaaehtoistoiminnassa on niin hienoa päästä puuhaamaan lasten kanssa, Leppänen kertoo.

Viime vuosina puhuttanut lasten liikkumattomuus huolestuttaa myös Leppästä.

– Pihapelit ovat jääneet lähestulkoon kokonaan pois. Urheiluseurojen tehtävänä olisikin tarjota lapsille ja nuorille mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa, että ei tarvitsisi heti alkuun miettiä mitään kilpailuasetelmia, Leppänen pohtii.

Parin vuoden päässä häämöttävää eläkettä Leppänen ei erityisesti odota.

– Mieheni on eläkkeellä, ja oli meillä jossain vaiheessa puheena, että lähtisimme pidemmäksi aikaa Uuteen-Seelantiin kun itsekin eläköidyn. Ihastuimme paikkaan eräällä suunnistusmatkalla. Kolmessa viikossa ei ehtinyt koluta kuin pienen osan Pohjoissaarta, Leppänen paljastaa.

– Mutta olen oikein tyytyväinen elämääni. Katsotaan sitten, miten lapsiryhmien vetämisen kanssa on, vieläkö sitä eläkkeellä jaksaa, Leppänen sanoo pilkettä silmäkulmassaan.

Entä Hirvensalo, onko Leppänen asettunut saarelle jäädäkseen?

– Olen. Kesämökkikin on Kakskerrassa. Mihin sitä turkulainen Turusta muualle kaipaisikaan, Leppänen nauraa.

Noora Lindberg