Luonnontilaisten, ikärakenteeltaan vanhojen metsien hiilensidontakyvystä on saatu uutta tutkimustietoa. Havainnot osoittavat, että vanhoilla metsillä on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lisäksi ne ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden turvaajia.

Luonnontilaiset, vanhat metsät ovat hävinneet Suomesta lähes kokonaan voimakkaan metsienkäytön vuoksi. Vanhojen metsien hiilensidontakykyyn kohdistuu paljon mielenkiintoa, mutta aiheesta on vähäisen tutkimuksen vuoksi ollut saatavilla niukasti tietoa.

Tietovajetta täydentää tammikuussa European Journal of Forest Research -lehdessä julkaistu tutkimus, jossa selvitetään pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sijaitsevien luonnontilaisten metsien puuston hiilivarastojen ja kasvun muutoksia. Tutkimuksen pääkirjoittaja on erikoistutkija Anu Akujärvi Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, ja tutkimusaineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen perustamilta koealoilta.

Tutkimus osoittaa, että vaikka vanhoissa metsissä puuston kasvu on hidasta, kasvua ja hiilensidontaa tapahtuu edelleen. Vanhoissa metsissä hiiltä varastoituu erityisesti lahopuuhun.

– Puuston kokonaiskasvu lisääntyi tutkituissa metsiköissä vuosien 1990–2019 aikana noin kymmenen prosenttia. Elossa olevien puiden hiilivarasto säilyi tutkimusjakson aikana vakaana, mutta lahopuun ja siihen varastoituneen hiilen määrä kasvoi voimakkaasti. Kuolleen puuaineksen hiilivarasto lähes kaksinkertaistui, mikä kasvatti kokonaispuuston hiilivarastoa noin 16 prosenttia, kertoo Akujärvi.

– Kuollutta puuta kertyi metsiköihin enemmän kuin sitä hajosi. Siitä on hyötyä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tutkituissa metsissä olikin runsaasti suojeltavaa lajistoa, Akujärvi jatkaa.

Tutkimus perustuu puustoaineistoon, joka on kerätty vuosina 1990–2019 systemaattisesti 27 havupuuvaltaisesta, vanhasta metsiköstä. Seurantajakson alussa kohdemetsien nuorimmat metsiköt olivat 75–80-vuotiaita, metsiköiden keski-iän ollessa kuitenkin noin 140 vuotta. Viimeisen mittauksen aikaan tutkittavien metsien keski-ikä oli noin 160 vuotta.

Samat 27 metsikköä olivat tutkimuksen kohteena Silva Fennica -lehdessä joulukuussa julkaistussa tutkimuksessa (silvafennica.fi), jossa vertailtiin luonnontilaisten ja käsiteltyjen metsien maaperän kykyä sitoa hiiltä ja typpeä.

Tutkimuksessa vertailtiin vuonna 2021 kerättyjä maaperänäytteitä vuosina 2001–2003 samoilla koealoilla tehtyihin mittauksiin. Vertailu osoitti, että luonnontilaisten metsien maaperässä ei tapahtunut merkittäviä hiili- ja typpipitoisuuksien muutoksia mittausjaksojen välillä.

– Tutkimus osoittaa, että luonnontilaisten metsien maaperä on pitkäaikainen ja kestävä hiilivarasto. Luonnontilaisten metsien hiilivarasto oli myös suurempi kuin talousmetsissä vastaavilla kasvupaikoilla. Metsien hiilensidontaa tuleekin tarkastella koko metsäekosysteemin tasolla siten, että puuston lisäksi huomioidaan myös aluskasvillisuus ja maaperä, tiivistää yksi tutkimusartikkelin kirjoittajista, tutkimusprofessori Martin Forsius Suomen ympäristökeskuksesta.

Samaan aiheeseen liittyvä, luonnontilaisten metsien puuston ja maaperän hiilivarastoja käsittelevä tutkimus (science.org) valmistui hiljattain Ruotsissa. Siinä huomattiin, että luonnontilaisten metsien elävän puuston, kuolleen puun ja maaperän hiilivarastot olivat suuremmat kuin läheisissä talousmetsissä.

Suomalaisessa maaperän hiiltä koskevassa tutkimuksessa havaitut erot luonnontilaisten ja käsiteltyjen metsien maaperän hiilivaraston koossa olivat pienempiä kuin Ruotsissa. Sen sijaan suomalaisessa luonnontilaisten metsien puuston hiilitasetta käsittelevässä tutkimuksessa havaittiin merkittävästi suurempi elävän ja kuolleen puuston hiilivarasto verrattuna ruotsalaisiin luonnonmetsiin. Ero selittyy todennäköisesti sillä, että Suomessa tutkitut luonnonmetsät olivat vanhoja, toisin kuin ruotsalaisen tutkimuksen kaikkia kehitysvaiheita sisältävät luonnonmetsät.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)