Mikä on varallisuutesi alkuperä? Oletko poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö? Näitä ja useita muita asioita pankki kysyy aina henkilöasiakkailtaan. Pankki ei kuitenkaan koskaan kysy pankkitunnuksia tai pyydä siirtämään varoja turvaan toiselle tilille. Näillä vinkeillä tunnistat huijaukset.

Huijarit ajoittavat toimintansa usein sellaisiin hetkiin, jolloin ihmiset ovat tavallista huolettomampia. Pankkihuijauksiin voi kuitenkin varautua, ja lomatunnelmissa kannattaa pysähtyä hetkeksi arvioimaan aidoltakin tuntuvien pyyntöjen oikeellisuutta ennen toimimista.

Yksi tärkein huijauksen merkeistä on kiireellisyys.

– Asiakas voi saada laiturinnokalle puhelun tai viestin, jossa vaaditaan nopeaa toimintaa tai varat joutuvat vääriin käsiin. Samalla voidaan pyytää tunnistautumistietoja tai rahojen siirtoa toiselle tilille. Tämä on tyypillinen huijaustapaus, Bigbankin Suomen sivuliikkeen juristi Peter Högnäs kertoo tiedotteessa.

Vaikka pankki kysyy asiakkailtaan tunnistamiseen ja tuntemiseen liittyviä tietoja, on olemassa selkeä raja, jota se ei koskaan ylitä.

– Pankki ei koskaan pyydä verkkopankin salasanoja, tunnuslukuja tai muita tunnistautumistietoja. Se ei myöskään kehota siirtämään varoja turvaan toiselle eikä painosta asiakasta viestein tai puheluin”, Högnäs kertoo.

Mahdollisiin huijauksiin varautuessa on hyvä pohtia, mitä sellaista huijari voisi kysyä mitä pankki ei koskaan kysyisi.

– Pankkien toiminnan peruslogiikka on, että asiakkaalta kysytään vain sitä, mitä tarvitaan lain vaatimusten täyttämiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos kohtaa epäilyttäviä kysymyksiä tai pyyntöjä pankiksi tekeytyneiltä tahoilta, Högnäs vinkkaa.

Pankin lakisääteisenä velvollisuutena on varmistaa asiakkaan henkilöllisyys sekä tuntea riittävällä tarkkuudella asiakkaan pankkipalvelujen käyttötarkoitus sekä rahaliikenteen luonne. Pakollisia henkilöasiakkaan tunnistamisen tietoja ovat esimerkiksi nimi, syntymäaika, henkilötunnus, osoite, tunnistautumiseen käytetty asiakirja sekä tunnistautumistapa.

Kysymykset suojaavat henkilöasiakkaiden lisäksi koko rahoitusjärjestelmää petoksilta ja rahanpesulta.

– Mitä paremmin pankki tuntee asiakkaan, sitä paremmin pystytään ehkäisemään rahanpesua. Jos pankki ei esimerkiksi tiedä, mistä varat tulevat, niiden voidaan epäillä olevan peräisin laittomasta toiminnasta. Rahanpesun määritelmä on, että rahanpesijä pyrkii häivyttämään rahojen alkuperän virallisen rahoitusjärjestelmän läpi, Högnäs kertoo.

Vaikka asiakas ei itse sitä huomaisi, yksityishenkilöiden maksuliikennettä seurataan aktiivisesti koko asiakkuuden ajan ja tietoja päivitetään säännöllisesti. Seurannan tarkoituksena on tunnistaa mahdollisia maksuliikenteen poikkeamia suhteessa asiakkaan normaaliin toimintaan.

– Pankeilla on velvollisuus kysyä asiakkaan tuloista ja varojen alkuperästä, sekä seurata sitä, millaista maksuliikennettä tilillä yleensä on, Högnäs kertoo.

Seurannassa erityistapauksia ovat korkeampaan riskiluokkaan kuuluvat poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt, joihin luetaan poliitikkojen lisäksi esimerkiksi puolustusvoimien johto, valtio-omisteisten yhtiöiden ylin johto sekä ylimpien tuomioistuinten jäsenet. Tällaisiin henkilöihin liittyy sääntelyn mukaan korostunut riski korruptiolle ja lahjonnalle.

Myös yhteydet korkean riskin maihin, kuten esimerkiksi EU:n sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä FATFin tunnistamat korkean riskin maat voivat johtaa tehostettuihin selvityksiin.

Jos asiakas ei jostain syystä toimita pankin pyytämiä tietoja tai kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin, pankki ei välttämättä pysty täyttämään sille laissa asetettuja velvollisuuksia asiakkaan tuntemisesta. Tällöin pankki voi rajoittaa palveluiden käyttöä tai viime kädessä päättää asiakkuuden.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)