Marja Hepo-ahon näyttely Metsän peitto on esillä Auran Galleriassa 14.8.–8.9. Avajaiset ovat torstaina 13. elokuuta Taiteiden Yönä kello 16–18.

Hepo-ahon näyttely on ylistys olemisen itseisarvolle. Mitä jää jäljelle, kun ihminen lakkaa olemasta hyödyke? Auran Galleria täyttyy lasiteoksista ja installaatioista, jotka kuvaavat sivistyksen murenemista ja yksilön katoamista yhteiskunnan marginaaliin. Hepo-ahon teokset ovat rauhoittava, mutta poliittisesti tinkimätön kuvaus eksymisestä, hoivasta ja järjestelmän hylkäämästä ihmisestä.

Kansanperinteessä metsänpeitto oli tila, jossa kommunikaatio katkesi: maailma jatkoi kulkuaan, mutta peittoon joutunut muuttui muille näkymättömäksi. Hepo-aho siirtää tämän myytin nykyhetkeen, jossa yksilö joko kieltäytyy kapitalistisesta tuottavuuden logiikasta tai putoaa sen ulkopuolelle.

– Metsänpeitto paljastaa olennaisen: ongelma ei ole yksilön sopimattomuudessa, vaan järjestelmässä, johon pitäisi sopeutua, Hepo-aho toteaa tiedotteessa.

Kun populismi ja poteroituminen rikkovat yhteisen kielen, koko kansakunta eksyy omaan meteliinsä. Hepo-aho tekee tästä inhimillisestä kohtaamattomuudesta näkyvää: installaation keskiössä lasinen sammal valloittaa uusrokokoo-kalusteet. Vaurauden symbolit kieltäytyvät enää palvelemasta ihmistä tai noudattamasta arjen logiikkaa. Ne muuttuvat osaksi luonnon pysähtynyttä aikaa.

Galeriatilan valtaavat lahottajasienet rouskuttavat ruoaksi toimimattomia rakenteita palauttaen luonnontilaa. Vaikka näyttelyn lähtökohta on kivulias, sen tunnelma on lohdullinen. Se tarjoaa utopistisen välitilan, jossa ihmisen välineelllisyys väistyy. Se on tila, jossa eksyminen ei ole epäonnistuminen, vaan alku jollekin muulle. Metsänpeitosta pois pääsemiseksi perinteiset metodit ehdottavat tekemään jotain hullua ja tavallisuudesta poikkeavaa. Ehkä vain käännämme vaatteemme nurin päin ja jatkamme elämää oikeudentunnostamme käsin, ja lahottajasienet saavat rehottaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)