Varsinais-Suomen käräjäoikeus on käsitellyt Turussa tapahtunutta henkirikosta koskevan asian, jossa syyttäjä vaati 43-vuotiaalle miehelle rangaistusta pajavasarallatehdystä 44-vuotiaan miehen taposta.

Kuolleen tytär vaati rangaistusta myöshautarauhan rikkomisesta katsoen, että vastaaja oli käsitellyt hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla, kun hän oli säilyttänyt ruumista ensin asunnossaan ja sittemmin parvekkeelleen osittain jätesäkkiin käärittynä irtaimen, lasinsirujenja tupakantumppien joukossa.

Surmansa saanut oli ilmoitettu 19. helmikuuta kadonneeksi ja löytynyt parvekkeelta poliisin 20. huhtikuuta suorittamassa kotietsinnässä. Vastaaja tunnusti oikeudenkäynnissä lyöneensä edesmennyttä miestä pajavasaralla kahdesti päähän ja myönsi syyllistyneensä näin tappoon, vaikka hän ei kertomansa mukaan ollutkaan tarkoittanut surmata toista vaan teko oli johtunut runsaasta päihteiden käytöstä ja virhearviosta huumausaineisiin liittyneen riidan suhteen.

Hän kiisti syytteen hautarauhan rikkomisesta. Käräjäoikeus totesi poliisin kokoaman rikosteknisen selvityksen tukevan vastaajantunnustamista. Teko ei todistelun valossa ollut suunniteltu vaan impulsiivisesti suuttumuksen vallassa tehty. Jo ensimmäinen lyönti oli kohdistettu uhrin päähän ja toinen lyönti uudelleen päähän uhrin ollessa jo vammautunut ja puolustuskyvytön. Vastaaja oli syyllistynyt tappoon. Hautarauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen suojelukohteena on ihmisten peruskäsitys siitä, kuinka kuolleisiin tulee suhtautua.

Vastaaja oli siirtänyt jätesäkkeihin käärimänsä ruumiin parvekkeen likaiselle betonilattialle roskien ja tupakantumppien joukkoon, ja ruumis oli ollut näissä olosuhteissa 2,5 kuukauden ajan. Vastaajan menettely oli säännöksessä tarkoitetusti pahennusta herättävää, joten vastaaja oli tuomittava myös tästä rikoksesta. Käräjäoikeus määräsi vastaajalle yhteiseksi rangaistukseksi kymmenen vuotta vankeutta sekä tuomitsi vastaajan maksamaan uhrin vanhemmille vahingonkorvausta muun ohella kärsimyksestä, korvauksen ollessa kummankin osalta 9 000 euroa. Uhrin tyttären ja sisaren osalta vaatimus kärsimyskorvauksesta hylättiin, koska he eivät olleet tekoaikana uhrille sillä tavoin erityisen läheisiä henkilöitä kuin laissa edellytettiin. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)