Pistokkaiden ottaminen kasveista on yleinen tapa ja elo-syyskuu on oikea ottaa pistokkaita pelargoniasta. Hyvä pistokas on noin kymmenen senttimetriä pitkä ja siinä on jäljellä muutama lehtipari. Se juurtuu parhaiten pienessä ruukussa, johon se laitetaan niin syvälle, että se pysyy pystyssä. Muovipussi, johon on tehty reikiä, on hyvä juurtumiskasvihuone. Kun ruukun pohjasta näkyy juuria kasvin voi istuttaa isompaan ruukkuun.

Pelargonien suvussa on noin 280 eri lajia, eli sitä voi pitää todellisena lajikeräilijän ja -harrastajan unelmana. Sillä on myös oma yhdistys, vuonna 2016 perustettu Suomen Pelargoniayhdistys ry, joka ylläpitää ja lisää pelargoniaharrastusta, tallentaa vanhoja lajikkeita ja järjestää tapahtumia.

Pelargonia on tarkassa seurannassa oleva perinnekasvi. Suomen Luonnonvarakeskus tutkii ja kerää yhdessä Pelargoniayhdistyksen kanssa suomalaisten kotipelargonikantojen historiaa ja dna:ta. Tavoite on säilyttää suomalaista huonekasvikulttuuria osana kulttuurihistoriaa.

Esimerkiksi Viipurin Evakko -niminen valkoinen pelargoni on matkannut evakkojen mukana ja kanta on säilynyt sukupolvelta toiselle.

Laji on säilynyt hyvin ehkä siksi, että se on helppohoitoinen, viihtyy sisällä ja ulkona, kasvaa tavallisessa kukkamullassa. Pelakuu jaksaa kukoistaa, kun sitä lannoittaa ja kastelee säännöllisesti.

Merja Marjamäki