Iltavirkkujen riski jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle on 1,7-kertainen aamuvirkkuihin verrattuna, selviää Oulun yliopiston johtamasta tutkimuksesta. Taustalla on todennäköisesti se, että iltavirkuilla on keskimäärin heikompi terveys ja enemmän haasteita työelämässä kuin aamuvirkuilla.

– Iltavirkkujen heikompi terveys voi johtua epäterveellisemmistä elämäntavoista, kuten tupakoinnista ja vähäisestä liikunnasta sekä sisäisen biologisen kellon häiriintymisestä, mikä voi aiheuttaa univaikeuksia. He ovat lisäksi suuremmassa riskissä monille psyykkisille ja elimellisille sairauksille, tutkija Tapio Räihä arvioi tiedotteessa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -aineistoa. Lähtöaineistoon kuului 5 679 henkilöä, joista 2 597 oli miehiä ja 3 082 naisia. Ryhmää seurattiin 12 vuotta.

Kronotyypin eli aikatyypin määrittämiseksi osallistujille esitettiin kysymyksiä heidän ollessaan 46-vuotiaita. Kysymykset koskivat muun muassa aamulla heräämisen helppoutta, väsymystä ensimmäisen puolen tunnin aikana heräämisestä, mieluisinta työskentelyaikaa ja sitä, pitivätkö he itseään aamu- vai iltaihmisinä. Tiedot yhdistettiin kansallisiin rekistereihin, jotka sisältävät tietoja työurista ja eläkkeistä.

Iltavirkuiksi luokiteltiin 253 miestä (9,7 %) ja 381 naista (12,4 %) ja aamuvirkuiksi 1 182 miestä (46 %) ja 1 355 naista (44 %). Loput luokiteltiin päivävirkuiksi.

Seuranta-aikana työkyvyttömyyseläke myönnettiin 135 miehelle (5,2 %) ja 249 naiselle (8,1 %).

Iltavirkut päätyivät työkyvyttömyyseläkkeelle aamuvirkkuja useammin. Iltavirkuista miehistä 8,3 prosenttia ja iltavirkuista naisista 12,1 prosenttia sai 12 vuoden seurannan aikana työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Aamuvirkuista miehistä päätöksen sai 5,0 prosenttia ja aamuvirkuista naisista 7,2 prosenttia.

Selvästi suurin osa tutkituista, 89,3 prosenttia iltavirkuista miehistä ja 86,6 prosenttia iltavirkuista naisista, pysyi työelämässä.

Iltavirkuksi luokitelluilla riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle oli noin 70 prosenttia suurempi kuin aamuvirkuilla. Yhteys havaittiin miehillä ja naisilla, ja se säilyi samana myös, kun huomioitiin sosioekonomiset tekijät, kuten koulutustaso ja ammattiryhmä.

Tutkimuksen iltavirkut olivat aamuvirkkuja koulutetumpia, ja korkeampi sosioekonominen asema tyypillisesti pienentäisi työkyvyttömyyseläkeriskiä. Iltavirkkujen terveys saattaa kuitenkin olla heikentynyt jo 50–60-vuotiaana niin, että heidän työkykynsä on huonontunut ja työkyvyttömyyseläkkeen riski kasvanut.

Ihmiset jaetaan kronotyyppeihin eli erilaisiin aikatyyppeihin sen mukaan, millainen uni-valverytmi on heille luonnollisin. Kehon toimintojen ajoittumisen ja vireystilan perusteella ihmiset voidaan jakaa aamu-, päivä- ja iltavirkkuihin. Kyselytutkimukseen perustuvan kronotyypin ja geneettisen kronotyyppiprofiilin välinen yhteys osoitettiin myös tässä tutkimuksessa.

– Koska iltavirkkujen on vaikea nukahtaa aikaisin, heille kertyy työ- ja kouluviikkojen aikana muita enemmän univelkaa, jota he paikkaavat nukkumalla vapaapäivinä pidempään. Työ- ja vapaapäivien nukkumisaikojen ero, eli sosiaalinen aikaerorasitus, on iltavirkuilla yleisempi kuin aamuvirkuilla ja altistaa pitkällä aikavälillä terveysongelmille, Räihä kuvaa.

Yhteyttä kronotyypin ja työkyvyttömyyseläkkeen välillä ei kuitenkaan ole aiemmin voitu osoittaa täysin selvästi.

Tutkimuksen mukaan iltavirkkujen heikompi terveys on todennäköisin selitys työkyvyttömyyseläkkeiden suhteellisesti suuremmalle määrälle. Työkyvyttömyyseläkkeeksi luettiin työkyvyttömyyseläke, osatyökyvyttömyyseläke, kuntoutustuki ja osakuntoutustuki.

Suomessa työkyvyttömyyseläke myönnetään vasta terveydentilan vakavan ja pitkäaikaisen heikkenemisen jälkeen. Iltavirkut muodostavat merkittävän osan väestöstä, ja heidän terveytensä sekä mahdollisuutensa jatkaa työelämässä eläkeikään saakka ovat haaste kestävälle taloudelle, tutkimuksessa todetaan.

Kyseessä on havainnointitutkimus, joten sen perusteella ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista. Lisäksi osallistujien terveydessä ja elämäntilanteessa on voinut tapahtua muutoksia lähtötilanteen jälkeen, eikä näitä muutoksia ole voitu ottaa huomioon.

Tutkimus on julkaistu Occupational & Environmental Medicine -tiedejulkaisussa. Tutkimusta on rahoittanut Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto, Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) sekä Euroopan unionin Horizon Europe -ohjelma.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)