Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta puhutaan usein vain pienten lasten vanhempien näkökulmasta. Todellisuudessa yhä useampi suomalainen on keski-ikäinen ruuhkavuosien eläjä, joka kantaa vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan, sairastuneesta puolisostaan tai erityislapsestaan. Väestön ikääntyessä hoivaa tarvitsevien määrä kasvaa samalla, kun nuoremmat ikäluokat ovat aiempaa pienempiä. Hoivavastuu jakautuu yhä harvemmille, ja osuu usein keskelle aktiivisinta työuraa.

– Läheisen vakava sairastuminen tai äkillinen saattohoitotilanne voivat muuttaa työntekijän arjen hetkessä. Toisaalta muistisairauden eteneminen kasvattaa hoivavastuuta hiipivästi ja saattaa sitoa työntekijää vuosien ajan, muistuttaa aluevastaava Matti Mäkelä Omaishoitajaliitosta tiedotteessa.

Kun työn ja hoivan tasapaino horjuu, on työnantajien ja työyhteisöjen vastattava paremmilla joustoilla. Omaishoitajaystävällinen työyhteisö voi tuoda työnantajalle merkittävää kilpailuetua, sitouttaa henkilöstöä ja vähentää uupumuksesta johtuvia pitkiä sairauspoissaoloja. Edelläkävijäyrityksissä on jo luotu periaatteet työn ja hoivan yhteensovittamiseksi.

Suomessa työsopimuslain mukainen työntekijän omaishoitovapaa on enintään viisi päivää vuodessa eikä työntekijä saa siitä rahallista korvausta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa lakisääteinen vapaa on kymmenen päivää. Vakavaan sairauteen tai saattohoitoon on valtion ja vakuutuskassojen tukemat tulosidonnaiset etuudet, joita saa Norjassa jopa 60 päivää ja Ruotsissa jopa sata päivää. Suomi laahaa perässä niin vapaiden pituudessa kuin taloudellisessa tuessa.

– Tarvitsemme uudenlaisia ratkaisuja työikäisille läheisestään huolta pitäville, ihan kuten lapsiperheille on jo paljon vakiintuneita käytäntöjä perhe-elämän yhteensovittamiseen, Mäkelä toteaa.

Euroopan omaishoitajien päivänä 6. lokakuuta Omaishoitajaliitto haastaa suomalaiset työnantajat ja päättäjät rakentamaan yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse valita oman toimeentulonsa ja läheisensä inhimillisen hoivan välillä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)