SuPerin keväällä tekemään jäsenkyselyyn vastanneista 57 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää työelämässä viimeisen viiden vuoden aikana. Lisäksi 63 prosenttia vastaajista oli samalla ajanjaksolla havainnut seksuaalista häirintää tai kuullut siitä omalla työpaikallaan.

– Seksuaalisessa häirinnässä on kyse työelämän rakenteellisesta ongelmasta, joka koskettaa erityisesti nuoria naisia ja johon tulee puuttua määrätietoisesti, vaatii SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg tiedotteessa.

SuPerin jäsenkyselyn vastausten perusteella on selvää, että seksuaalinen häirintä on yleistä myös superilaisten työpaikoilla, erityisesti asiakkaan taholta tapahtuvana. Häirintää kokeneista peräti 87 prosenttia oli kokenut sitä nimenomaan asiakkaan taholta. Häirintä on kyselyn vastausten perusteella usein sekä sanallista että fyysistä. Häirintä asiakkaan taholta oli esimerkiksi asiakkaan seksuaalisävytteisiä puheita tai työntekijän koskettelua ilman lupaa.

Seksuaalista häirintää on kyselyn vastausten mukaan koettu myös kollegan taholta, esimerkiksi alastonkuvien lähettämisenä tai työkaverin tekeminä seksuaalissävytteisinä ehdotuksina kasvokkain tai sosiaalisen median kautta. Vastaajista noin kymmenen prosenttia ilmoitti työkaverin häiritsijäksi.

Huolestuttavan yleistä kyselyn perusteella on se, ettei häirinnästä kerrota työnantajalle. Joka kolmas seksuaalista häirintää kokeneista ei ollut ilmoittanut siitä työnantajalleen. Syyt tähän voivat olla moninaisia.

Työnantaja ei kyselyn vastausten valossa näytä aina puuttuvan häirintään. Kysyttäessä Puuttuiko työnantaja häirintään tuotuasi sen työnantajan tietoon jopa noin kolmasosa vastaajista vastasi ei.

Kysyttäessä tarkemmin työnantajan suhtautumisesta asiakkaan taholta tapahtuvaan häirintään vastauksista piirtyy hyvin kaksijakoinen kuva: osalla työpaikoista on nollatoleranssi ja tilanteisiin puututaan nopeasti, mutta osalla työpaikoista kuvataan häirinnän vähättelyä, puuttumattomuutta tai sitä, että vastuu tilanteen hallinnasta jää työntekijälle itselleen. Työntekijöille voidaan esimerkiksi viestiä, että asiakkaan käyttäytymistä pitää ymmärtää tai että se kuuluu työhön.

Häirinnän nollatoleranssin ja häirintäasian selvittämisen ohjeistuksessa vaikuttaa olevan osalla työpaikoista parantamisen varaa. Vastaajista lähes 30 prosenttia kertoi, ettei työnantaja ole ohjeistanut selkeästi, että kaikenlainen seksuaalinen häirintä on työpaikalla kiellettyä. Kyselyn mukaan vain 28 prosentilla vastaajien työpaikoista oli selkeät menettelyohjeet seksuaalisen häirinnän tilanteiden selviämiseen. Reilulla 40 prosentilla vastaajien työpaikoista puuttuivat selkeät ohjeet.

Tilastokeskuksen mukaan yli puolet (54 %) 18–74-vuotiaista naisista on kokenut seksuaalista häirintää työuransa aikana. Seksuaalista häirintää työelämässä kokevat erityisesti nuoret naiset, mikä korostui myös SuPerin kyselyssä.

– Seksuaalinen häirintä on laissa kielletty. Olen kuitenkin huolissani häirinnän arkipäiväistymisestä hoitotyössä. Seksuaalista häirintää ei tule vähätellä, normalisoida asiakkaan sairauteen tai työn luonteeseen kuuluvaksi tai kuitata työyhteisössä huumorilla. Kyse on suomalaisten työpaikkojen ja työelämän rakenteellisesta ongelmasta, johon tulee puuttua määrätietoisesti. Avainasemassa on työnantajan toiminta, ohjeistus ja johdon nollatoleranssi asialle työpaikkojen arjessa, vaatii Inberg.

SuPer selvitti keväällä jäsentensä kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Määräaikaan mennessä jäsenkyselyyn saatiin vastauksia yli 930.

SuPer on Suomen suurin toisen asteen koulutettujen sote-ammattilaisten ja varhaiskasvatuksen hoitajien ammattiliitto.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)