MTB-alamäkipyöräilyssä vauhti on kovaa ja reitit sisältävät esimerkiksi jyrkkiä laskuja, hyppyjä ja kivikkoja. Siksi kaatumiset kuuluvat lajiin, vaikka varusteilla, kuten kypärällä ja suojilla, pyritään vähentämään loukkaantumisten riskiä.

Alamäkipyöräilyä harrastava Vili Talonen ajattelee, että riskit tietenkin vaikeuttavat kehittymistä, mutta lajissa ei tule koskaan onnistumaan, jos ei mene mukavuusalueensa ulkopuolelle tai ota niitä riskejä. Esimerkkinä Talonen kertoo kaverinsa pernan vaurioituneen pyörän tangosta ja riski kuolla oli aika suuri. Kaveri silti jatkoi lajin harrastamista toivuttuaan.

– Näitä asioita vain sattuu ja maailman parhaatkaan eivät ole lopettaneet siihen, sillä muuten he eivät olisi siinä pisteessä, missä he ovat nyt.

Alamäkipyöräilyssä kehittyminen tarkoittaa sitä, että kuski joutuu vähitellen kokeilemaan vaikeampia reittejä ja suurempia hyppyjä. Samalla täytyy kuitenkin osata arvioida, milloin jokin asia on vielä oman taitotason ulkopuolella.

Talosen mielestä pyöräilijällä pitää olla hypyt hallussa ja tekniikka hyvin tiedossa, jos haluaa tehdä jonkin tempun. Uusissa radoissa pitää opetella rata ulkoa, katsoa ajolinjoja ja pikkuhiljaa nopeuttaa vauhtia. Talonen kuitenkin ajattelee, että pelko yksinään ei ole aina aito syy olla yrittämättä jotain vaikeampaa.

Extreme-lajeissa riskit eivät koskaan katoa kokonaan, vaikka ajotekniikka, kokemus ja suojavarusteet kehittyvät. Yksikin virhe voi johtaa vakavaan onnettomuuteen.

Talonen pitää lajeista, joissa on jonkin verran vaaraa, koska hän saa siitä adrenaliinia. Se tuntuu hänen mielestään myös paremmalta, kun vaarallisessa lajissa on onnistunut. Talosen mielestä riskin arvoista on se, että laji saa hänet onnelliseksi.

Onnettomuusriskien lisäksi vaikeaa MTB-alamäkipyöräilyssä on menestyksen tavoittelu, joka voi vaatia paljon rahaa esimerkiksi pyörään, varusteisiin ja matkustamiseen. Siksi monet tavoitteellisesti lajia harrastavat saavat tukea sponsoreilta, jotka voivat tarjota esimerkiksi varusteita tai muuta apua. Talonen on saanut esimerkiksi sponsorilta ilmaisen huollon pyöräänsä, kun hän on pitänyt heidän tarrojaan kypärässään tai pyörässään.

Talosen mukaan sponsoreita voi saada kuka tahansa, mutta se voi olla myös hieman vaikeaa, jos vain harrastaa lajia, koska sponsorin pitää myös itse hyötyä yhteistyöstä. Se vaatii usein jonkinlaista näkyvyyttä netissä tai menestystä harrastuksessa.

– Itse sain sponsorini sattumalta yhteyksien kautta, mikä ei ole ihan tavallista, Talonen huomauttaa.

Alamäkipyöräilyssä menestyminen vaatii kuskilta jatkuvaa kehittymistä ja usein myös vaikeampien ratojen, hyppyjen ja ajotekniikoiden harjoittelua. Mitä vaativammaksi ajaminen muuttuu, sitä tärkeämpää on kuitenkin osata hallita riskejä, sillä vakava loukkaantuminen voi keskeyttää harjoittelun ja hidastaa kehitystä pitkäksikin aikaa.

Loukkaantumisen riski vaikuttaa aika paljon Taloseen. Hänestä tuntuu, että hän olisi tällä hetkellä paljon parempi lajissa, jos hän olisi uskaltanut ottaa enemmän riskejä ja mennä kovempaa eteenpäin niissä asioissa, jotka pelottavat.

Lilli Talonen

Kirjoittaja on Turun klassillisen lukion mediakurssilainen.