Kansalaisista jopa 43 prosenttia olisi halukkaita ostamaan ekosysteemipalvelut lähtökohtana tuotettua ruokaa, vaikka se olisi tavanomaista kalliimpaa. Viljelijöistä noin kolmannes olisi valmis tuottamaan ympäristöhyötyjä kohtuullisella korvaustasolla.

Maatalouden ekosysteemit tuottavat ihmisen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä hyötyjä, niin sanottuja ekosysteemipalveluja. Suuri osa maatalousympäristöjen ekosysteemipalveluista on julkishyödykkeitä, eikä niillä ole markkinoita. Arvottaminen on kuitenkin mahdollista.

– Useiden ekosysteemipalveluiden kysyntä ja arvo muodostuu ihmisten kokemuksen kautta. Tämän arvon huomioon ottaminen maatalouden käytännöissä ja päätöksenteossa edellyttää tutkimustietoa ihmisten arvostuksista, kertoo tutkimusprofessori Eija Pouta Lukesta.

Maatalousympäristön tuottamia ekosysteemipalveluita arvioitiin maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen Akatemian rahoittamien tutkimushankkeiden kyselytutkimuksissa. Aiheesta on nyt koottu myös policy brief.

Kyselytulosten mukaan kansalaiset eivät olleet tyytyväisiä luontaisten lajien ja ekosysteemien säilymiseen ja kasveja pölyttävien hyönteisten määrään. Maatalouden maisemaa puolestaan arvostettiin ekosysteemipalveluna paljon, mutta sen laadussa katsottiin olevan parantamisen varaa.

Maatalouden ympäristövaikutuksista keskeisimmiksi koettiin vesistövaikutukset, joiden hallinnan parantamista 68 prosenttia vastaajista piti erittäin tärkeänä. Lähes puolet vastaajista piti myös lajien säilymistä ja ilmastovaikutuksia keskeisinä.

Viljelijät olivat kiinnostuneimpia erityisesti maatalousmaan tuottokyvyn ylläpitämiseen.

– Kohtuullisen pienellä politiikkasysäyksellä voitaisiin saada aikaan paljon tuloksia. Viljelymaan tuottokyky liittyy lisäksi moniin muihin ekosysteemipalveluihin, joten tuottokykyä parantamalla voitaisiin vähentää myös ravinteiden huuhtoutumista ja lisätä hiilen sitoutumista maatalousmaahan.

Noin kolmannes viljelijöistä olisi valmis tuottamaan ympäristöhyötyjä varsin kohtuullisella korvaustasolla.

– Ympäristöhyötyjen tuotannon tukea voitaisiinkin kohdentaa erityisesti näille viljelijöille. Näin osa heistä voisi valita tuotantosuunnakseen ekosysteemipalveluiden tuotannon, esimerkiksi maisemapalvelut tai biodiversiteetin, ehdottaa Pouta.

Kysynnän ja tarjonnan kohtaamista arvioitiin vertaamalla kansalaisten maksuhalukkuutta ja viljelijöiden kompensaatiovaatimusta eri ekosysteemipalveluista.

Luonnon monimuotoisuudelle on suuri kysyntä, mutta sen tuottamiseen kohdistuu viljelijöiden puolelta suuri korvausvaatimus. Lisäksi veden laadun parantamista koskevat kompensaatiovaatimukset ovat noin kaksi- tai kolminkertaiset kansalaisten maksuhalukkuuteen verrattuna.

Sen sijaan ilmasto- ja maisemapalveluilla kysyntä ja tarjonta ovat lähempänä toisiaan. Kansalaisten maksuhalukkuus jopa ylittää viljelijöiden kompensaatiovaatimukset, kun kyse on maisemaa parantavista laiduntavista eläimistä.

Suosituimpia ekosysteemipalveluja tehokkaammin hyödyntäviä tuotantotapoja olivat maan ravinnetasapainoon ja vesiensuojeluun liittyvät tuotantotavat. Näitä olivat muun muassa mahdollisimman tarkoituksenmukainen lannoitteiden käyttö vesien suojelun tehostamiseksi, karjanlannan tehokkaampi käyttö keinolannoitteiden asemasta maan tuottokyvyn ylläpitämiseksi sekä typensitojakasvien, kuten apilan ja herneen, käyttö keinolannoituksen täydentäjänä.

– Ekosysteemipalvelut voitaisiin valjastaa nykyistä tehokkaammin ruoantuotantoon, ja kysyntä ja tarjonta saataisiin kohtaamaan, Pouta toteaa.

Jopa 43 prosenttia vastaajista oli halukkaita ostamaan ekosysteemipalvelut lähtökohtana tuotettua ruokaa, vaikka se olisi tavanomaista kalliimpaa. 28 prosenttia oli valmiita maksamaan viidenneksen korkeampaa hintaa tai enemmän.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)