Jos suunnitelmissa on syksyinen metsäretki ja toiveena uuden sieniapajan löytäminen, voi retken onnistumista edistää tutustumalla paikkatietoaineistoihin. Kartoista ja ilmakuvista voi haarukoida sieniapajiksi sopivia maastoja ja etsiä uusia retkeilypaikkoja.

– Olen itsekin innokas sienestäjä. Siinä yhdistyvät liikunta, luonnon rauhassa rentoutuminen ja löytämisen riemu, kertoo Maanmittauslaitoksen kartastopäällikkö Heli Laaksonen.

– Joskus uusien sieniapajien löytäminen voi olla haastavaa, mutta kannattaa kokeilla karttojen ja ilmakuvien hyödyntämistä retkeä suunnitellessa, Laaksonen vinkkaa.

Loppusyksyllä sienestys painottuu suppilo- ja kosteikkovahveroihin, jotka viihtyvät sammaleisissa rinteissä ja kosteiden painanteiden reunoilla. Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta näkee, millaista maastoa missäkin on.

Katso maastokartoista ensin korkeuskäyriä ja etsi paikkoja, joissa on merkitty notkelmaan soistuma tai puustoinen suo – tällainen olisi potentiaalisesti sopivan kostea paikka.

Seuraavaksi vaihda ilmakuvaan ja katso, miltä metsä näyttää. Suppilovahvero ei tarvitse erityisen vanhaa tai luonnontilaista metsää, mutta avohakkuilta ja taimikoista sitä ei kannata etsiä. Harjaantunut silmä erottaa karkeasti metsän ikäluokan sekä kuusi- ja mäntymetsät ilmakuvasta. Kuusimetsä on suppilovahveroiden löytymiselle otollisempi.

Voit käyttää myös rinnevarjostusta pinnanmuotojen hahmottamiseen, mutta pelkät korkeuskäyrät ovat periaatteessa riittävät.

Jos sinulla on jo yksi hyvä sienipaikka tiedossa ja haluaisit löytää uusia paikkoja, voit etsiä niitä myös vertaamalla hyvän sienipaikan ilmakuvaa muihin alueisiin ja yrittämällä löytää samankaltaisia alueita.

Mielenkiintoisen retkeilypaikan etsimisessä voi hyödyntää myös toista Maanmittauslaitoksen karttapalvelua Paikkatietoikkunaa, joka sisältää yli 2 000 karttatasoa eri tiedontuottajilta. Esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen Latvusmalli ja Luonnonvarakeskuksen Puuston ikä kertovat tarkempia tietoja metsästä. Paikkatietoikkunasta näkee myös Natura-alueet, muinaisjäännökset ja muuta retkeilyn kannalta kiinnostavaa.

Paikkatietoikkunasta löytyy Lähin osoite -työkalu, jota voi hyödyntää esimerkiksi osoitteen syöttämisessä navigaattoriin tai vaikka taksin tilaamisessa. Sama työkalu löytyy myös Karttapaikasta. Lisäksi Paikkatietoikkunassa voi tallentaa omia kohteita itselleen muistiin, jos on esimerkiksi löytänyt hyvän retkeilypaikan, johon haluaa joskus palata. Myös eri karttatasojen vertailu onnistuu Paikkatietoikkunassa. Jos haluat vertailla eri karttatasoja, esimerkiksi uusinta ja historiallista ilmakuvaa samasta paikasta, voit katsoa niitä Paikkatietoikkunassa päällekkäin tai rinnakkain.

– Metsään lähtiessä on aina hyvä ottaa mukaan jonkinlainen kartta, jotta ei eksy. Maastokartta toimii hyvin metsässä suunnistamiseen. Siinä näkyvät ne polut, jotka ovat Maanmittauslaitoksen maastotietokannassa. Polkuja ei kuitenkaan ole kerätty kaiken kattavasti, joten metsässä risteilee aina paljon enemmän polkuja kuin kartalla, muistuttaa Laaksonen.

Karttapaikalta ei myöskään voi nähdä, mitkä polut ovat virallisia merkittyjä reittejä. Virallisesti merkityt reitit löytyvät esimerkiksi Metsähallituksen Retkikartalta.

Karttapaikan kautta voi ostaa karttatulosteita, jos haluaa paperisen maastokartan mukaan. Karttapaikkaa voi käyttää myös mobiilisti, ja se toimii sijainnin tarkistamiseen. Jos on tarpeen seurata sijaintia jatkuvasti, kannattaa käyttää mobiililaitteessa jotain muuta sovellusta. Useimmat suomalaiset maastokarttasovellukset perustuvat Maanmittauslaitoksen aineistoihin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)