Mäntymetsissä eri puolilla Suomea on parhaillaan erittäin laajoja ruskomäntypistiäisen joukkoesiintymiä. Näillä alueilla pistiäisen toukat ovat syöneet lähes paljaiksi niin taimikoita kuin varttuneita metsiäkin. Maastotarkastusten valossa pahinta tuhoaluetta on Etelä-Savo. Alkukesän kuivuuden takia metsänomistajien kannattaa pitää männiköitään silmällä mahdollisten puustokuolemien varalta, vaikka ne ruskomäntypistiäistuhoissa pääosin harvinaisia ovatkin.

Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer) on männyllä elävä pistiäinen, jonka levinneisyysalue kattaa koko maan. Laji tunnetaan ajoittaisista joukkoesiintymisistä, jolloin lajin toukat (kuva 1) voivat syödä kaikenikäisiä männiköitä lähes paljaaksi.

2000-luvulla suuria paikallisia esiintymiä on tavattu ainakin Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa sekä eri puolilla Saimaan vesistöä. Tällä hetkellä tuhoja esiintyy pelkästään Etelä-Savossa satojen tuhansien hehtaarien laajuisella alueella. Joukkoesiintymien taustalla on paitsi luonnollinen syklisyys, niin myös otolliset sääolosuhteet: kuumat ja helteiset kesät 2021–22 ovat edesauttaneet lajin kannan kasvua tähän pisteeseen.

– Tätä ennakoitiin jo osin Luken Metsätuhot vuonna 2022 -raportissa, jolloin toukkia havaittiin paikka paikoin silmiin pistävän runsaasti, toteaa Luken tutkija Tiina Ylioja tiedotteessa.

Tällä hetkellä toukat täyttävät vatsansa ja koteloituvat. Elo-syyskuussa kotelokopista kuoriutuu aikuisia pistiäisiä, jotka lentävät männyn latvoihin parittelemaan. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras viiltää männyn neulasiin koloja, joihin se munii munansa. Seuraavana keväänä, noin touko-kesäkuun taitteessa, munista kuoriutuvat taas uudet toukat, jotka aloittavat taas neulasten syönnin.

Syönnin jäljiltä on havaittavissa kahdenlaista jälkeä. Ensimmäisessä, alkukesällä tavattavassa tapauksessa nuoret, vastakuoriutuneet toukat syövät neulasia vain niiden reunoilta, jättäen jälkeensä kihartuvan ja pian ruskettuvan keskiosan. Toisessa tapauksessa kasvaneet toukat syövät neulasia kokonaan, joten jäljelle ei jää edes kihartuneita neulasen keskiosia.

Vaikka joukkoesiintymien jälki on paikoin karua, männiköt toipuvat syönnistä pääosin hyvin, sillä ruskomäntypistiäisten toukat eivät syö kuluvan kesän tuoreimpia neulasia. Tällöin männyille jää jäljelle yhteyttävää latvusmassaa, vaikkakin vähän. Kuolleisuutta tavataankin yleisesti vain jo muutenkin heikentyneiden mäntyjen kohdalla.

Varttuneissa metsissä tilanne voi massaesiintymän aikaan kuulostaa siltä kuin metsissä sataisi: ruokailevien toukkien ulostetta putoilee mäntyjen oksilta jatkuvana, alas ropisevana sateena.

Ruskomäntypistiäisen syklittäiset joukkoesiintymät ovat osa luonnon normaalia kiertokulkua ja siksi varsinaisiin torjuntatoimiin ei useimmiten ole tarvetta.

– Mikäli lajin aiheuttaman tuhon ennakoidaan olevan poikkeuksellisen laaja tai vaikutukseltaan voimakas, voidaan tarvittaessa antaa lupa biologiseen torjuntaan, mutta tämä vaatii aina viranomaispäätöksen. Ruskomäntypistiäisen tapauksessa männiköihin levitettäisiin monisärmiövirusta sisältävää vesiliuosta joko maasta (taimikot) tai ilmasta (varttuneemmat metsät) käsin, kertoo Luken tutkija Markus Melin.

Monisärmiövirus on luontaisesti esiintyvä virus, joka yhdessä loispistiäisten ja muiden saalistajien kanssa katkaisee runsaaksi äityneet ruskomäntypistiäisten massaesiintymät muutenkin. Viruksen luontainen vaste ottaa kuitenkin aikansa, jolloin torjuntaa voidaan harkita suurempien tuhojen ehkäisemiseksi. Viruksella ei ole haitallisia vaikutuksia ihmiseen tai muuhun luontoon.

Tämän vuoden esiintymästä teki vakavamman samaan aikaan mäntyjä vaivannut kuivuus, joka on aina puille voimakas stressitekijä. Heinäkuun alkuviikkojen voimakkaat sateet kuitenkin helpottivat tilannetta siltä osin.

Metsänomistajien kannattaa seurata männiköitään nyt mahdollisten puukuolemien varalta. Pystyyn jääneet ja heikentyneet tai vastakuolleet rungot voivat toimia kipinänä ytimennävertäjätuhoille. Metsätuholaki vaatii poistamaan tällaiset männyt siltä osin, kun niiden määrä ylittää 50 kuutiometriä hehtaarilla. Seurannaistuholaisista ytimennävertäjä ei kuitenkaan ole aggressiivisin eivätkä senkään aiheuttamat tuhot pääsääntöisesti aiheuta kuolleisuutta.

Luke ei seuraa säännöllisesti ruskomäntypistiäiskantoja, joten systemaattisia ennusteita alkavista tai jatkuvista epidemioista ei voida antaa. Todennäköisesti monisärmiövirus alkaa levitä populaatioissa, minkä lisäksi useat ruskomäntypistiäisten toukkia hyödyntävät loispistiäiset ja pedot alkavat nekin rajoittamaan kannan kasvua. Vaikka tuhoalue voi vielä ensi vuonna levitä, tuhot luultavasti vähenevät etenkin ydinalueilla.

– Seuraamme nyt etenkin Etelä-Savon tilannetta yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa ja tiedotamme tilanteen kehittymisestä, Melin kertoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)