Marraskuussa vietetään jokavuotista kansainvälistä lapsen oikeuksien viikkoa, joka alkaa 20. marraskuuta lapsen oikeuksien päivällä. Teemaviikolla juhlistetaan Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimusta. Viikon tavoitteena on muistuttaa lasten erityisestä asemasta yhteiskunnassa ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Lapsella on oikeus mahdollisimman hyvään terveyteen, hyvän hoidon saamiseen sekä oikeus osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Lasten ja nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu yhteiskunnan tärkeimpiin tehtäviin.

Alaikäiset ovat terveydenhuollossa aikuisista poikkeava ryhmä, jonka oikeudet vaativat erityistä suojelua. Lapsen oikeuksien sopimuksessa säädetään jokaisen lapsen oikeudesta elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. Oikeus terveyteen on keskeinen perus- ja ihmisoikeus, joka on turvattu myös Suomen perustuslaissa ja potilaslaissa. Lapsella on myös oikeus kuulla ja keskustella hoitoonsa liittyvistä asioista sekä oikeus osallistua hoitoonsa liittyvään päätöksentekoon ollessaan siihen riittävän kypsä.

Suomessa lapsen oikeuksien toteutumista arvioi lapsiasiavaltuutettu sekä eduskunnan oikeusasiamies. Kuluvana vuonna myös lapsiasiavaltuutetun toiminnan painopisteenä on lapsen oikeus terveyteen.

Yksi kustannustehokkaimmista tavoista suojella lapsen terveyttä on rokottaminen. Rokotteiden avulla pelastetaan 2–3 miljoonan lapsen henki maailmassa vuosittain. Lastenjärjestö Unicefin mukaan esimerkiksi tuhkarokkorokotukset estivät 23 miljoonaa kuolemaa vuosien 2000 ja 2008 välillä ja poliotapausten määrää on saatu laskemaan rokotuksilla yli 99 prosentilla.

Suomessa kaikilla alaikäisillä on mahdollisuus saada rokotus 13 eri tautia, niiden jälkitauteja ja pitkäaikaisia haittoja vastaan kansallisen rokotusohjelman kautta. Rokotukset ovat vapaaehtoisia ja maksuttomia.

– Jos lapsena tai nuorena rokotussuoja on jäänyt vajaaksi, voi rokotuksia täydentää tarpeen mukaan myös aikuisiällä. Yksityisillä rokotusklinikoilla voi täydentää puuttuvat rokotukset, kuten MPR-, HPV- tai vesirokkorokotukset. Rokoteklinikoilla käy myös täysin rokottamattomia aikuisia, jotka ovat lapsena jääneet ilman rokotussuojaa ja haluavat nyt tehdä itse päätöksen rokottamisesta, kertoo terveydenhoitaja Kaisa Jääskeläinen Suomen Rokotepalvelusta tiedotteessa.

Suomessa rokotuskattavuus on useimmilla hyvinvointialueilla vuosittain noin 99 prosenttia. THL:n valtakunnallisen rokotusrekisterin mukaan täysin rokottamattomia lapsia kolmeen ikävuoteen mennessä on noin yksi prosentti. Vuonna 2020 laskua oli kuitenkin tärkeiden perusrokotteiden kohdalla, kuten viitosrokotteen (kurkkumätä-, jäykkäkouristus-, hinkuyskä-, polio- ja hib-taudit) saaneiden lasten keskuudessa (97%) sekä MPR-rokotteen (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko) saaneiden keskuudessa (94%).

Vanhempien epäröintiä perusrokotusten tarpeellisuudesta tai halua jättää lapsensa kokonaan rokottamatta tavataan maissa, joissa riski sairastua rokotuksilla hävitettyihin tauteihin on pieni, kuten Suomessa. Ideologiset syyt, valtava tietotulva ja disinformaatio voivat olla taustalla, kun vanhempi epäröi lapsensa rokottamista. Lapsen riski sairastua vakavasti kuitenkin kasvaa mikäli lapselta puuttuu perusrokotteiden antama suoja. Rokottamatta jättäminen johtaa myös laumaimmuniteetin heikkenemiseen ja epidemiariskin kasvuun yhteiskunnassa.

Lapsella on oikeus kuulla ja keskustella hoitoonsa liittyvistä asioista sekä osallistua hoitoon liittyvään päätöksentekoon ollessaan iältään ja kehitystasoltaan siihen kypsä. Mikäli lapsi tai nuori ei kykene päätöksentekoon, hoidetaan häntä yhteisymmärryksessä huoltajien kanssa. Alaikäisen hoitotilanteissa ensisijaista on aina lapsen etu.

Ikärajaa itsemääräävyyteen ei ole, vaan arvion lapsen kyvykkyydestä osallistua hoitoon koskevaan päätöksentekoon tekee aina terveydenhuollon ammattilainen. Alaikäisen mahdollisuus toimia itsenäisesti tietyissä terveydenhuollon tilanteissa voi helpottaa kynnystä hoitoon hakeutumiselle, joka edistää lapsen etua. Nuoren toivetta on myös yleensä kunnioitettava tilanteissa, joissa hän haluaa salata hoitonsa huoltajiltaan. Terveydenhuollossa nähdään ajoittain ristiriitatilanteita, joissa vanhemmat ovat erimielisiä lapsen hoidosta joko keskenään tai lapsen kanssa.

Suomen Lääkäriliiton mukaan lapsia ei pidä lähtökohtaisesti rokottaa huoltajien tahdon vastaisesti, paitsi jos alaikäinen on selkeästi kypsä päättämään itse omasta hoidostaan ja haluaa rokotteen. Mikäli huoltajat keskenään ovat erimielisiä lapsen hoidosta, potilaslaista ei löydy ratkaisua tilanteeseen ja lainsäädäntöä tulisi täsmentää.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin vuonna 1989 turvaamaan lasten erityisiä tarpeita ja etua. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia. Kaikki YK:n jäsenmaat ovat liittyneet sopimukseen Yhdysvaltoja lukuunottamatta. Suomi oli aktiivisesti mukana lapsen oikeuksien sopimuksen laatimisessa ja allekirjoitti sen yhtenä ensimmäisistä valtioista. Sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat sitoutuneet turvaamaan, suojelemaan ja edistämään kaikkia lapsen oikeuksia.

Lapsen oikeuksien sopimus on parantanut maailman lasten asemaa merkittävästi yli 30 vuoden aikana. Lapsikuolleisuus ja aliravittujen lasten määrä on vähentynyt yli puoleen, yhdeksän kymmenestä lapsesta saa elintärkeät rokotukset ja monet lastentaudit on saatu hävitettyä maailmasta rokotusten avulla.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)