Vanhojen metsien suojelu on jäämässä yhä enemmän kansalaisten ja kolmannen sektorin vastuulle. Korppoossa on suojeltu 44 hehtaaria vanhaa metsää, joka on suurin suojeltu Luonnonperintösäätiön vanha metsä Varsinais-Suomessa.

Tämä mäntyvoittoinen, kallioisessa maastossa lymyävä metsä on säästynyt voimakkailta hakkuilta.

– Inikorpin ikimetsä on hyvin monipuolinen ja hieno pala saaristometsää. Siellä on paljon kallioita, kallioiden koloja ja luoliakin sekä kallioiden välisiä solia. Lisäksi hyvin vaihtelevan metsien mosaiikin joukossa on myös kelopuita, kertoo Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja ja alueiden hankinnasta vastaava Harri Hölttä.

30 vuotta sitten Pentti Linkolan perustama Luonnonperintösäätiö suojelee erityisesti Suomen uhanalaisia metsiä. Säätiö hankkii lahjoitusvaroin omistukseensa luonnonalueita, ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen.

Luonnonperintösäätiö osti saamillaan lahjoitusvaroilla heti innokkaasti yli 200 000 euron arvoisen Inikorpin metsän, sillä tällaisia tilaisuuksia ei ihan heti tule eteen eteläisemmässä Suomessa.

– Meille moni metsänomistaja osaa jo tarjota itse metsää myytäväksi suojelutarkoitukseen, mutta Varsinais-Suomesta ja Uudellamaalta tulee harvoin yhteydenottoja. Ja kun tämä tilaisuus tuli, niin säätiömme osti heti Inikorpin metsän.

Hölttä kertoo, että vanhimmat Inikorpin metsän osat ovat 150–200 vuoden ikäisiä, mutta sitäkin vanhempia yksittäisiä mäntyjä löytyy.

– Inikorpin metsä on hyvä esimerkki hyvästä metsänhoidosta, jossa metsää ole hakattu liian voimakkaalla otteella, ja metsässä on paljon vaihtelua. Eteläosissa on hoidetumpia ja nuorempia kohtia, mutta arvokasta tässä on se, että koko metsää ei ole hakattu kerralla aukoksi, Hölttä kiittää.

Alueelle tulee myös muistolaatta aiempien omistajien, Göta ja Kurt Holmbergin muistoksi, joiden kuolinpesältä metsä on ostettu.

Inikorp on muutenkin upea ikimetsä kokonsa puolesta, sillä Höltän mukaan arvokkaita vanhan metsän palasia löytyy jopa Etelä-Suomessa ihan joka kunnasta, mutta usein ne ovat hyvin pieniä.

Etelä-Suomessa suojeltujen metsien osuus on kuitenkin vain kolme prosenttia.

– Yli 40 hehtaarin laajuus on todella huomattava vanhan metsän koko eteläisessä Suomessa. Vaikuttavana tekijänä tässä on ollut se, että aikaisemmat omistajat ovat hakanneet metsää varovasti ja halunneet suojella sitä, Hölttä kiittää.

Höltän mukaan saaristossa on säästynyt vanhoja kalliomänniköitä jonkin verran, koska maasto on monin paikoin hankalasti liikuttavaa, mikä on hidastanut voimakkaita metsien hakkuita.

– Vanhojen metsien suojelu on tärkeää, koska uhanalaisista lajeista kolmannes viihtyy metsissä. Ja myös suomalaisille metsä on tärkeä paikka, Hölttä tiivistää.

Varat Inikorpin suojeluun tulivat kahta kautta eli Aktivistimummojen keräyksen sekä Luonnonperintösäätiön tukiyhdistyksen eli Ikimetsän ystävien kautta, josta tuli iso testamenttilahjoitus.

– Me Aktivistimummot olimme kertoneet, että halusimme sijoittaa kerätyt varat metsään, jossa monipuolisesti suojellaan luontoarvoja. Halusimme metsän äitienpäivälahjaksi kaikille äideille ja mummoille sekä tuleville sukupolville muistuttamaan siitä, miten tärkeää on satsata pysyviin asioihin krääsän sijaan, Seija Kurunmäki kertoo.

Marianne Rovio