Meri on ollut lapsesta lähtien kirjailija-käsikirjoittaja Emmi Pesoselle tärkeä. Hän tottui olemaan meressä ja meren äärellä jo lapsena, koska perheellä oli mökki Porvoon saaristossa.

Meressä Pesonen oppi uimaan ja nykyään hän viihtyy vedessä vuoden ympäri.

– Uinti on ollut itselleni aina tärkeä liikkumisen muoto. Käyn todella säännöllisesti talvella avannossa.

Rakkauden mereen Pesonen sai ainakin osittain verenperintönä.

– Isäni rakasti merta. Hän ei ollut mikään merikarhu, mutta hänellä oli pieni vene, jolla teimme retkiä lähisaariin säästä välittämättä. Välillä vähän pelottikin, kun kovalla tuulella tuli vettä veneeseen, mutta jälkeenpäin ne ovat tosi ihania, vähän maagisiakin, muistoja, Pesonen kertoo.

Ei siis ihme, että Pesonen viihtyy meressä ja sen äärellä edelleen. Pesosella ja tämän puolisolla, näyttelijä-käsikirjoittaja Paavo Westerbergillä on kymmenen vuoden ajan ollut mökki Korppoossa.

Varsinkin Westerberg oli aktiivinen, kun mökkiä aikanaan etsittiin.

– Hän oli erityisen aktiivinen mökin etsinnässä. Itse olin mukana katsomassa ehkä joka viidettä mökkiä. Kun menimme Korppoon mökkiä katsomaan, olin juuri tullut työkeikalta Lappeenrannasta. Paavo vaatimalla vaati, että lähdemme saman tien ajamaan Korppooseen. Olin väsynyt, mutta lähdimme ja teimme saman tien tarjouksen mökistä, Pesonen muistelee.

Pesonen ja Westerberg asuvat Helsingissä, joten parin päivän takia Korppooseen ei ajella. Yleensä Korppoossa vietetään pidempi pätkä kerralla, ja yleensä kesällä. Korppoossa on tullut myös seurattua luonnonvaiheita.

– Korona-aikaan olimme useamman kuukauden kerralla Korppoossa. Silloin näki todella hienosti kevään puhkeamisen ja muutoksen kesään. Kun mentiin sinne, oli vielä lunta maassa. Se oli aika, jonka muistan tosi selvästi. Oli jotenkin hienoa, kun maailma ympärillä oli sekaisin, mutta mökillä oli irrallaan kaikesta siitä.

Mökki on pariskunnalle ennen kaikkea rauhoittumispaikka.

– Saaristossa aika ikään kuin hidastuu ja läsnäolon tunne vahvistuu. Jo matka sinne on oma juttunsa. Kun motarilta kääntyy Kaarinan suuntaan ja lähtee siitä Korppooseen päin, alkaa päästä mökkifiiliksiin, Pesonen kuvailee.

Koska meri ja uiminen ovat hänelle tärkeitä, on luonnollista, että myös sauna on tärkeä osa mökkikokemusta. Sauna Korppoon mökillä oli jo ennestään, mutta Pesonen ja Westerberg rakennuttivat toisen, niin sanotun gourmetsaunan, erilliseen rakennukseen.

– Kun ostimme paikan, mökin yhteydessä oli sauna, jossa oli jatkuvalämmitteinen kiuas. Koska saunomme todella usein, sauna lämmitti koko mökin todella lämpimäksi. Teimme sitten sinne toisen saunan, jota lämmitetään ehkä kerran viikossa. Se on monen tunnin projekti, kun se lämmitetään.

Saunan ja uimisen ohella Pesosen kuvailema mökkielämä kuulostaa muutenkin hyvin perinteiseltä suomalaiselta mökkielämältä.

– Usein meitä on isompi porukka paikalla. On lapsia ja lasten puolisoja. Paljon pyörii ruoan ympärillä. Mietitään mitä syödään, milloin syödään ja miten ruoka laitetaan. Kun mökiltä lähdetään kaupoille, on sekin isompi projekti.

Vaikka mökillä aika hidastuu ja rauhoittuminen on keskeinen osa elämää, on työnteko myös aina kuulunut Pesosen ja Westerbergin mökkielämään. Yleensä vähintään toisella on jokin työprojekti meneillään.

– Harvassa ovat ne kerrat, kun kumpikaan meistä ei ole tehnyt mitään töitä Korppoossa. Eikä se haittaa, vaikka ympärillä on muutakin elämää. Puolin ja toisin olemme siihen tottuneet. Itse kirjoitan aina luurit korvilla. Silloin pääsen irti ympäristöstäni, Pesonen sanoo.

Saaristolla oli keskeinen rooli myös Pesosen alkuvuodesta ilmestyneessä romaanissa Kuvittelin tuntevani. Siinä kirjan päähenkilö Lotta vetäytyy koiran kanssa saaristomökkiin pohtimaan elämäänsä ja parisuhdettaan.

– Minusta tuntui tärkeältä viedä päähenkilö paikkaan, jossa hän olisi yksin ajatustensa kanssa. Kaikki kommunikaatio muuhun maailmaan tapahtuu puhelimen kanssa. Saaristossa ovat myös luonnon muutokset selvästi nähtävissä ja ne tapahtuvat kirjassa samaan aikaan päähenkilön sisäisen muutoksen kanssa, Pesonen kertoo.

– Koen tarpeellisena haastaa myös itseäni kirjoittajana. Tässä uudessa kirjassa minua kiinnosti, miten saan pidettyä kirjan jännitteen yllä sellaisessa tilanteessa, jossa päähenkilön ainoa seura oli vanha koira.

Myös Pesosella on vanha koira, jolle Korppoon mökki on rakas paikka.

– Sen näkee, että hän on onnellinen siellä. Nuorempana hän oli mökillä yötkin ulkona, mutta nykyään hän sentään tulee sisälle yöksi. Hänellä on pihapiirissä oma maakuoppa, josta pystyy tarkkailemaan hyvin koko ympäristöä.

Ilkka Lappi