Jos nuorten lisääntyvää ympäristöahdistusta ei kohdata, kestävien elämäntapojen rakentaminen on vaikeaa, toteaa kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjatutkija FM Päivi Koponen. Hän pohtii väitöksessään keinoja edistää kestävän kehityksen kasvatusta äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen opetuksessa. Koposen väitöstutkimus osoittaa, että nykykirjallisuutta lukemalla voi jäsentää ympäristökysymyksiin liittyviä tunteita.

Dystooppista tulevaisuutta kuvaavan kirjallisuuden lukeminen voi saada traumaattisiakin piirteitä.

– Mitään tekstiä ei voi pitää itsessään traumatisoivana, sillä nuorilla on erilaiset lukemisen valmiudet. Jostakin nuoresta ekodystopiat voivat tuntua aivan liian ahdistavilta, kun taas toisen mielestä voi olla paljon ahdistavampaa yrittää keskittyä tylsältä tuntuvaan runoon.

Tunteita herättävät tekstit voivat vahvistaa nuorten lukuhalua, tutkija painottaa.

Koponen pitää opettajana tärkeänä sitä, ettei lukemisen yhteydessä toistuvastikaan heräävään lukuinhon tunteeseen suhtauduta pysyvänä kokemuksena.

– Vaikka nuori olisi kokenut lukemisen epämiellyttäväksi kaikkina aikaisempina lukukertoina, voi tunne muuttua jo seuraavalla lukukerralla. Varsinkin jos sitä säädellään tietoisesti aikuisen avulla.

Tunteiden säätelystä vastaava etuotsalohko kehittyy nuorilla voimakkaasti. Siksi aikuisen on tärkeää vahvistaa turvaa esimerkiksi rahoittavalla katseella, kosketuksella ja äänellä.

Säätelyjärjestelmä kehittyy varhaisessa kiintymyssuhteessa, jossa lapsi alkaa sisäistää saamansa hoivan oman sisäisen säätelynsä perustaksi. Toistuvat tyynnyttävät kokemukset lujittavat hermosolukytkentöjä, jotka vahvistavat lapsen luottamusta mielihyvän palautumiseen.

Puutteellinen hoiva varhaisessa vuorovaikutuksessa voi vaikuttaa säätelykyvyn ikätasoiseen kehittymiseen. Kaikilla nuorilla ole samankaltaisia valmiuksia tunteiden säätelemiseen.

Kouluyhteisön sisällä on tärkeää vahvistaa kanssasäätelevää kasvatuskulttuuria. Sillä tarkoitetaan yhteistä pyrkimystä lieventää tarvetta reagoida ulkopuolelle jäämisen uhkaan. Tämä on erityisen tärkeää, koska säätelyhaasteet kertaantuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Yhteisön turvaa voi kasvattaa merkittävästi sitoutumalla yhdessä lieventämään puolustautumisjärjestelmän aktivaatiota. Vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen on opetussuunnitelmien mukainen osa äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta.

– Turvallisen keskustelukulttuurin vahvistamisen voi aloittaa vaikkapa siitä, että harjoitellaan kuuntelemaan toisia myötätuntoisesti erityisesti sellaisissa kohdissa, joiden voi arvella herättävän hylkäyksen pelon.

Nykyiset opetussuunnitelmat huomioivat kestävän elämäntavan, mutta aihetta lähestytään tutkitusti liian yksipuolisesti. Olennaista on tiedon lisäksi myös sen herättämien tunteiden huomioiminen.

– Jos nuorten lisääntyvää ympäristöahdistusta ei kohdata, kestävien elämäntapojen rakentaminen on vaikeaa.

Koposen tutkimuksen keskeisenä tuloksena on kestävän kehityksen kasvatuksen, kirjallisuuspedagogiikan ja traumatietoisuuden välisen yhteyden osoittaminen. Tunteiden säätelykyvyn vahvistaminen on merkittävä voimavara koulusysteemissä.

Kanssasäätelevän kasvatuskulttuurin merkitys jää yhä kouluyhteisöissä riittämättömälle huomiolle, vaikka se tulisi nähdä kaiken oppimisen edellytyksenä, Koponen sanoo.

Jos säätelykykyä ei vahvisteta, oppimisen sisällöt ovat vaarassa hukkua nuorten reaktiivisen käyttäytymisen kanssa selviytymiseen.

– Aineenopettajat tarvitsevat apua kanssasäätelevän kasvatuskulttuurin vahvistamiseen, sillä opettajankoulutus ei anna tähän riittävää perustaa. Aineenopettajille on vaarassa kasautua nykyään paljon sellaista kasvatustyötä, jonka tulisi jakautua tasaisemmin kodin ja koulun välillä. Kanssasäätelyvastuun tasaamista ei voi tehdä polarisaatiosta käsin.

Koponen esittää väitöskirjansa Planetaarisen kriisin kohtaaminen traumatietoisen kirjallisuuspedagogiikan keinoin julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22. elokuuta kello 12 (Turun yliopisto, Calonia, Cal1-luentosali, Caloniankuja 3). Vastaväittäjänä on dosentti Panu Pihkala (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hanna Meretoja (Turun yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on yleinen kirjallisuustiede.

Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa. Väitöstilaisuuteen on mahdollista osallistua etäyhteydellä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)