Turun yliopistossa tarkastettu väitöskirjatutkimus osoittaa, että ravintoainepuutokset ovat yleisesti harvinaisia lihavuusleikkausten jälkeen. Poikkeuksen tekee raudanpuute, joka on yleinen mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen. Pitkällä aikavälillä lihavuusleikkauksilla todettiin olevan suotuisia vaikutuksia painon lisäksi myös tyypin 2 diabetekseen ja lihavuuteen liittyvään matala-asteiseen tulehdustilaan.

Vaikea lihavuus liitännäissairauksineen on maailmanlaajuinen terveysongelma, jonka tehokkain hoito on tutkitusti lihavuuskirurgia.

LL Ilmari Saarisen väitöstutkimuksessa selvitettiin lihavuuskirurgian pitkäaikaisvaikutuksia aineenvaihduntasairauksiin ja ravitsemukseen. Tutkimuksessa todettiin mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkauksen jälkeisten ravintoainepuutosten olevan yleisesti ottaen harvinaisia, vaikka suuri osa potilaista ei käyttänyt heille määrättyjä vitamiinilisiä. Leikkausmenetelmien välillä ei ollut eroa puutosten yleisyydessä. Poikkeuksena oli raudanpuute, joka oli yleinen mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen.

– Se täytyy huomioida potilailla, joilla on muutenkin taipumusta raudanpuutteeseen, kertoo Saarinen tiedotteessa.

Väitöskirjassa suositellaankin raudanpuutteen seulomista etenkin mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen sekä sen huomioimista menetelmän valinnassa. Tulokset luovat myös pohjaa tuleville suosituksille lihavuusleikattujen vitamiinilisien käytöstä.

– Aiempaa tutkimusta puutoksista pitkällä aikavälillä on niukasti ja suositukset perustuvat asiantuntija-arvioihin, Saarinen huomauttaa.

Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että tyypin 2 diabetes voi jopa parantua lihavuusleikkauksen jälkeen. Diabeteksen paranemisessa ei väitöstutkimuksessa ollut eroa kavennus- ja ohitusleikkausten välillä viiden vuoden kuluttua leikkauksesta.

– Tämän asian varmentamiseen tarvitaan kuitenkin suurempi määrä tutkimuspotilaita, joka on saavutettavissa vain kansainvälisellä yhteistyöllä, Saarinen kertoo.

Paranemista ennustaa väitöskirjatutkijan mukaan se, kuinka hankala diabetes potilaalla oli alun alkaen. Diabeteksen vaikeusastetta ennen leikkausta kuvaa esimerkiksi yhdysvaltalaisten tutkijoiden kehittämä IMS-pisteytys, jota väitöstutkimuksessa testattiin.

Lihavuus aiheuttaa kehoon matala-asteisen tulehdustilan, jonka ajatellaan vaikuttavan liitännäissairauksien kehittymiseen ja altistavan syövälle. Väitöstutkimuksessa tulehduksen aktiivisuus väheni lihavuusleikkauksen jälkeen samaa rataa laihtumisen kanssa. Vaikutus oli näkyvissä vielä kymmenen vuoden kuluttua leikkauksesta.

– Lihavuuteen liittyvän tulehduksen tutkimus kasvattaa ymmärrystämme lihavuuden biologiasta ja luo pohjaa tulevaisuuden hoitomuodoille, Saarinen kertoo.

Saarinen esittää väitöskirjansa Long-term metabolic and nutritional effects of laparoscopic sleeve gastrectomy and Roux-en-Y gastric bypass in the treatment of severe obesity julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29. elokuuta kello 12 (Turun yliopistollinen keskussairaala, T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11).

Vastaväittäjänä on professori Magnus Sundbom (Upsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Väitöskirja on yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)