Hoitotyöntekijöiden moraalisesti rohkeat teot ovat arvoperustaista toimintaa eettisissä ongelmatilanteissa, henkilökohtaisista riskeistä huolimatta. Väitöskirjatutkimus osoittaa, että moraaliseen rohkeuteen liittyvät yksittäisen hoitotyöntekijän arvostettujen ominaisuuksien lisäksi ympäristö, muut ammattilaiset sekä potilaat tai asiakkaat.

Moraalisen rohkeuden tärkeys hyvän tekemisessä hoitotyössä on korostunut viime aikoina erityisesti hoitajapulan sekä sosiaali- ja terveysalan muutosten yhteydessä.

Turun yliopistossa tehdyssä tuoreessa väitöstutkimuksessa tarkasteltiin hoitotyöntekijöiden moraalista rohkeutta kirjallisuuteen sekä kysely- ja haastatteluaineistoihin perustuen. Tulokset osoittavat, että moraalisella rohkeudella voidaan edistää hoidon eettistä laatua sekä potilaiden, ammattilaisten ja työyhteisöjen hyvinvointia. Hoitotyöntekijät tekevät moraalisesti rohkeita tekoja kohdatessaan eettisiä ongelmatilanteita.

– Eettiset ongelmatilanteet voivat sisältää esimerkiksi toisen ammattilaisen epäasiallista käyttäytymistä potilasta tai ammattilaisia kohtaan, potilaan oikeuksien toteutumattomuutta tai ammattilaisten välisiä ristiriitoja. On yksilöllistä ja tilannekohtaista, milloin hoitotyöntekijällä on riittävästi rohkeutta tuoda epäkohta esille työyhteisössä, kertoo väitöskirjatutkija, TtM Elina Pajakoski tiedotteessa.

Väitöstutkimuksessa tunnistettiin moraalisen rohkeuden esiintymistä hoitotyössä sekä sen seurauksia potilaille, ammattilaisille ja työyhteisöille. Tulokset osoittavat, että sairaanhoitajien moraalisesti rohkeassa toiminnassa on vahva arvoperustaisuus, sillä he perustelevat tekojaan esimerkiksi ammattietiikalla ja moraalisella vastuullisuudellaan. Myös eettisen ongelmatilanteen nostattamat tunteet antavat hoitotyöntekijöille rohkeutta puuttua epäkohtiin.

– Oli hienoa huomata, että osallistujat kokivat olevansa moraalisesti varsin rohkeita. He kertoivat monenlaisista eettisistä ongelmatilanteista, joiden yhteydessä he toimivat moraalisesti rohkeasti esimerkiksi ottamalla ongelmakohtia puheeksi tai keskeyttämällä epäeettisen toiminnan, Pajakoski jatkaa.

Tutkimuksesta käy toisaalta myös ilmi, että moraalisesti rohkea toiminta eettisissä ongelmatilanteissa ei ole aina helppoa. Joskus hoitotyöntekijä ei syystä tai toisesta pysty toimimaan rohkeasti, vaikka kokisi sen tarpeelliseksi. Tulokset osoittavat, että itsevarmuus sekä toisten ammattilaisten ja kollegoiden tuki auttavat toimimaan moraalisesti rohkeasti henkilökohtaisista riskeistä huolimatta. Ammattilaisten välistä yhteistyötä eettisissä ongelmatilanteissa onkin syytä tukea ja kehittää.

– Moraalisesti rohkealle hoitotyöntekijälle koituu toisinaan teostaan negatiivisia seurauksia, kuten kiusaamista, nimittelyä tai porukan ulkopuolelle jättämistä. Tästä huolimatta monet hoitotyöntekijät puuttuvat rohkeasti havaitsemiinsa epäkohtiin. Teoilla on usein positiivisia seurauksia potilaille ja työyhteisölle, mutta myös tekijälle itselleen, Pajakoski painottaa.

Tulokset antavat mahdollisuuksia kehittää hoitotyöhön prosesseja, jotka tukevat hoitotyöntekijöiden moraalisesti rohkeita tekoja. Lisäksi tutkimus nostaa esiin tarpeen kehittää organisaatioissa prosesseja, joissa moraalisesti rohkeiden tekojen jälkeen tehdään jatkotoimenpiteitä tunnistetun epäkohdan kohentamiseksi. Ammattilaisten ja potilaiden tai asiakkaiden yhteistyöllä voidaan ylläpitää ja parantaa hoidon eettisyyttä ja inhimillisyyttä.

Pajakoski esittää väitöskirjansa Moral courage in nursing – Refining the concept” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5. syyskuuta kello 12 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1-luentosali).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on professori (emerita) Helvi Kyngäs (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Riitta Suhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.

Väitöskirja on yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)