Lapsen kokema huono-osaisuus heijastuu sosiaaliseen kouluhyvinvointiin ja lisää koulupudokkuuden riskiä, osoittaa Helena Hautalan Turun yliopistoon tekemä väitöstutkimus.

Valtiotieteen maisteri Helena Hautala tarkastelee väitöstutkimuksessaan koulutuksellisen eriarvoisuuden ilmiötä analysoimalla perheen huono-osaisuuden, lapsen kouluhyvinvoinnin ja koulupudokkuusriskin välisiä kytköksiä.

Huono-osaisuuden mittareina Hautala käytti sekä perheen sosioekonomiseen asemaan liittyviä tunnuslukuja, kuten vanhempien tuloja, koulutustasoa ja työllisyystilannetta, että lasten omia kokemuksia perheen taloudellisesta tilanteesta. Sosiaalista kouluhyvinvointia tarkasteltiin sekä suhteessa opettajaan että vertaisiin ja kuuluvuuden kokemuksena kouluyhteisössä laajemmin.

– Tulokset osoittavat, että lapsen kokema taloudellinen huono-osaisuus on yhteydessä kielteisempään kokemukseen opettaja- ja vertaissuhteista sekä luokkayhteisöön kuulumisesta koulussa, Hautala kertoo tiedotteessa.

Hautalan tutkimus osoittaa tuon yhteyden voimakkuuden vaihtelevan koulun sosioekonomisen rakenteen mukaan. Jos huono-osaisuus on koulun oppilaiden keskuudessa tavallista, sen yhteys lapsen kuuluvuuden kokemukseen on heikompi.

– Sosiaalisen kouluhyvinvoinnin kannalta merkityksellistä näyttää olevan se, miten lapsi kouluympäristössä vertautuu taloudellisessa mielessä muihin.

Hautalan tutkimus paljasti myös sen, että myönteisesti koetut perhesuhteet suojaavat huono-osaisuutta kokevaa lasta koulun sosiaalisissa suhteissa. Koulussa vallitsevat taloudelliset hierarkiat voivat kuitenkin murtaa perhesuhteiden tarjoamaa suojaa.

Huono-osaisuuden yhteys lapsen sosiaaliseen kouluhyvinvointiin ja koulupudokkuuteen näyttäytyy monikerroksisena ja moniulotteisena ilmiönä.

– Se syntyy lapsen, vanhempien, vertaisten ja opettajien välisessä vuorovaikutuksessa, johon vaikuttavat sekä perheen resurssipuutteet että koulun sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet, Hautala kertoo.

Hautala havaitsi huono-osaisuuden ennustavan kohonnutta koulupudokkuusriskiä erityisesti poikien keskuudessa. Sosiaalisen kouluhyvinvoinnin sen sijaan tiedetään tukevan kouluun kiinnittymistä. Hautala kertoo aiemman tutkimuskirjallisuuden osoittavan, että pojat ovat keskimäärin haavoittuvampia kaikilla niillä ulottuvuuksilla, jotka hänen tutkimuksessa nousivat keskeisiksi sosiaalista kouluhyvinvointia muovaaviksi tekijöiksi.

Hautalan tutkimus osoittaa, ettei suomalainen peruskoulu ole sosioekonomisista hierarkioista vapaa.

– Hierarkiat ilmenevät osana koulun sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, jotka säätelevät lasten mahdollisuuksia kokea kuuluvuutta, välittämistä ja luottamusta kouluyhteisössä. Vaikka tasa-arvo muodollisesti toteutuu, eriarvoisuus voi uusiutua arkisissa ja usein huomaamattomissa, piiloon jäävissä vuorovaikutustilanteissa, Hautala sanoo.

Hän korostaa, että koulupudokkuudessa on kyse monivaiheisesta prosessista, johon liittyviä syrjäytymisen, mutta myös syrjäyttämisen mekanismeja tulisi tarkastella kriittisesti.

– Sosioekonomiset erot lasten sosiaalisessa kouluhyvinvoinnissa näyttäytyvät yhtenä mahdollisena mekanismina koulutuksellisen eriarvoisuuden taustalla, Hautala sanoo.

Hautala teki väitöstutkimuksensa Turun yliopiston johtamassa tutkimuksen lippulaiva INVESTissä.

Hautala esittää väitöskirjansa Kodin resurssipuutteet koulun sosiaalisissa ja kulttuurisissa rakenteissa. Huono-osaisuuden, sosiaalisen kouluhyvinvoinnin ja koulupudokkuuden väliset kytkökset” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21. marraskuuta kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 1, Assistentinkatu 7).

Vastaväittäjänä on dosentti Venla Bernelius (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Johanna Kallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)