Maarit ja Kauko Nissilän näyttely Yhtä matkaa on esillä 2.4.–13.5. Kaarina-talon ensimmäisessä kerroksessa.

Nissilät ovat taiteilijapariskunta, jonka yhteinen taival kuvataiteen parissa on kestänyt vuosikymmeniä. Heidän uransa ovat kulkeneet rinnan mutta omia, selkeitä polkujaan: Maarit veistotaiteen, Kauko paperitaiteen parissa. Yhteisnäyttelyissä nämä kaksi ilmaisua eivät kilpaile keskenään, vaan asettuvat vuoropuheluun.

Maarit Nissilä on kuvanveistäjä, jonka työskentelyä leimaa sarjallisuus ja pitkäjänteinen muodon tutkiminen. Aihemaailmat ovat vuosien varrella liikkuneet figuratiivisesta ilmaisusta kohti pelkistetympää ja ei-esittävää suuntaa, mutta lähtökohtana pysynyt usein toistuva omakohtainen kokemus. Toistuvia teemoja teoksissa ovat naiseus, perhe, luonto ja arkkitehtoniset rakenteet.

Näyttelyssä Maarit Nissilän veistokset rakentuvat kahdesta pääteemasta. Kasviaiheet, kuten kaktukset ja muut sitkeät, elinvoimaiset kasvit, asettuvat rinnakkain kirjojen muodon ja merkityksen kanssa. Kirja kiinnostaa häntä sekä fyysisenä objektina että historiallisena ja kulttuurisena symbolina: tiedon, vallan ja sensuurin välineenä. Osa teoksista on valettu alumiiniin, materiaaliin, joka poikkeaa hänen perinteisesti käyttämästä pronssista sekä teknisesti että ilmaisullisesti. Alumiinin matalampi sulamispiste tekee prosessista nopeamman, mutta samalla haastavamman – patinointi käyttäytyy toisin, eikä materiaali taivu samoihin ratkaisuihin kuin pronssi.

Kauko Nissilä on suomalaisen paperitaiteen pioneereja. Hän on työskennellyt paperin parissa 1980-luvulta lähtien ja perehtynyt syvällisesti sekä japanilaisiin että nepalilaisiin paperinvalmistustekniikoihin. Kauko Nissilälle paperi ei ole pelkkä alusta, vaan itse teoksen ydin: materiaali, joka kantaa aikaa, käsityötä ja luonnon jälkeä. Hän valmistaa paperinsa itse suomalaisista kasvikuiduista – muun muassa kielosta, nokkosesta ja puiden nilasta – sekä kierrätyspaperista. Vuosien varrella hän on kehittänyt myös oman prässäystekniikan, jonka avulla syntyy paksuja, muotoiltuja paperipohjia.

Teoksissa rautalanka on keskeinen elementti. Se muodostaa varsinaisen kuva-aiheen, ikään kuin piirretyn viivan, joka on noussut paperin pinnasta kolmiulotteiseksi. Lopputulos asettuu jonnekin piirustuksen, reliefin, maalauksen ja veistoksen väliin – eikä suostu lokeroitavaksi. Uusimmissa teoksissa taustat ovat kopiopaperimassasta puristettuja pahveja, joissa on uppo- ja kohomuotoja. Värit syntyvät akryyli-, petsi- ja tekstiiliväreistä.

Yhteisessä näyttelyssä Maaritin voimakkaat veistokset ja Kaukon hienovaraiset paperi–rautalanka-teokset rakentavat tilaan monikerroksisen kokonaisuuden. Kyse ei ole vastakohtien asettelusta, vaan rinnakkaisuudesta: raskaampi ja kevyempi, hidas ja nopea, maanläheinen ja ilmava.

Näyttelyn avajaiset ovat tiistaina 7. huhtikuuta kello 18–19 Kaarina-talossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)