Tuttavani osti mökkitontin muutama vuosi sitten ja rakensi ensimmäisenä rantasaunan. Saunaa voisi kuvailla tontin helmeksi, jonka merelliseen sisustukseen ja musiikintoistoon panostettiin. Juomat sai pidettyä kylmänä minijääkaapissa ja saunaan laitettiin vedenkestävät kaiuttimet. Jokaiselle vieraalle sauna esiteltiin aina ensimmäisenä.

Parin vuoden päästä vesi nousi mökin portaille, mikä säikäytti omistajan. Vesi pysyi ylhäällä monta päivää. Saunan kivijalkaa täytyy nostaa ylemmäs, omistaja päätti, ja näin tehtiin.

Seuraavana vuonna vesi nousi edellistä vuotta korkeammalle, melkein terassille saakka. Ärräpäiden saattelemana omistaja sanoi, että ranta täytyy ruopata, kohottaa maata lietteellä ja tehdä pientä mäkeä saunan edustalle.

Kolmantena vuonna vesi nousi ennätyksellisen korkealle. Rantaan istutettu nurmikko ui vedessä monta viikkoa, eikä ruoppauksesta tai kivijalan nostosta ollut tietoakaan. Katselimme saunaa ja pohdimme, täytyykö seuraavaksi koko rakennus siirtää taemmas perustuksia myöten.

Lattia oli alkanut notkistumaan ja terassi lahoamaan jatkuvasta uiskentelusta. Mustan huumorin ystävinä pohdimme vaihtoehtoisia tapoja hoitaa tilanne, kuten koko tontin myyminen, tai saunan polttaminen – se vasta olisikin!

Talkooviikonlopulle oli varattu pelit ja vehkeet. Ennen rakennuksen siirtämistä täytyi vielä saunoa viimeisen kerran. Sunnuntaina lähdimme takaisin kaupunkiin.

Maanantai-iltana omistaja soitti. ”Et ikinä usko”, hän aloitti. ”Sauna on palanut!”. Todennäköisesti vedennousun aiheuttama sähkövika, palomestarin arviossa luki.

Vesi oli vahingoittanut saunan pukuhuoneeseen vedettyjä sähköjohtoja, aiheuttanut oikosulun ja sytyttänyt minijääkaapin tuleen.

Katsoimme palon varkaita varten asennetun valvontakameran tallenteelta jälkikäteen. Palo levisi puisessa rakennuksessa nopeasti ja näytti keskikesällä naapurikateutta aiheuttavalta juhannuskokolta.

Palo sammui täydellisesti vedenrajaan, eikä levinnyt ympäröiviin puihin tai muualle tontilla. Palokunnalle jäi vain jälkisammutus- ja raivaustyöt. Terassille vievät portaat olivat ainoana pystyssä.

Mökkeilyssä elämän perusasiat ovat vaivalloisempia ja lähtökohtaisesti jos jotain haluaa, vaatii se kovaa ruumiillista työtä, hikeä ja kyyneliä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun maailmankaikkeus kuulee avunhuudon ja puuttuu peliin, tilanteen voi joko hyväksyä hymyssä suin tai itkeä tirauttaa.

Me päätimme rakentaa uuden, kulmakunnan suurimman rantasaunan hymyssä suin kauemmas rannasta ja isommalla jääkaapilla varustettuna.

Emilia Kovanen