TurkulainenTerhi Paasirinne solmii käsin luterilaisia rukousnauhoja ja valmistaa muita koruja Kakolan liepeillä sijaitsevassa yksiössään, jonka hyllytilat notkuvat korumateriaaleista. Korujen valmistaminen astui hänen arkeensa täyspäiväisesti sen jälkeen, kun elämässä tuli eteen täyskäännös.

– Tämä on minun elämäni. Kun herään, niin alan valmistaa koruja. Kaikki alkoi siitä, kun tehdessäni tutkijana väitöskirjaa yliopistolla menetin yllättäen kävelykykyni. Keuhkoni olivat tulleet täyteen veritulppia, ja meinasin kuolla siihen paikkaan, hän kertoo, ja lisää tapahtuneen pysäyttäneen hänet miettimään elämän syvintä merkitystä aivan uudella tavalla.

Aikaisemmin Paasirinne oli tehnyt intohimotyötään tutkijana sekä opettajan sijaisuuksia 28 vuotta ja toiminut myös matkaoppaana maailmalla.

– Koruja valmistamalla pysyn hengissä. Sijaisuuksien ja innokkaan opiskelemisen vuoksi työeläkkeeni on 700 euroa alle köyhyysrajan. Joten ilman lisätienestejä en pystyisi kustantamaan lääkkeitäni ja ruokaa. Toimeentulotukea en ole saanut vuosiin, koska lähetyksieni postimaksutkin lasketaan tuloiksi Kelassa.

Korujen pohjalle perustamassaan Korupaja Marian sydän Oy:ssä Paasirinne valmistaa koruja pääosin hengellisin teemoin, ja ne kiteytyvät uskon, toivon ja rakkauden alle. Mutta samaa viestiä hänellä on sanottavanaan myös tavan maallikoille. Usko, toivo ja rakkaus ovat tärkeitä viestejä myös tavallisessa arjessa, vaikka ei olisikaan uskovainen.

Hänen mukaansa toivo antaa voimia jatkaa seuraavaan päivään ja nähdä mahdollisuuksia, jotta ihminen ei jää makaamaan tuleen ja luovuta.

–Kun ihminen kohtaa mustia hetkiä ja surua elämässään, niin on tärkeää, ettei tuijota vain pimeyteen. Jos sisäinen puhe käy jatkuvasti pahojen ja ikävien asioiden ympärillä, niin sinne jumiutuu ja itselle tulee huono olo. Mutta jos katsookin kohti valoa sen pimeyden sijaan, niin se tuo toivoa, vaikka olisikin keskellä arjen haasteita, Paasirinne sanoo.

Paasirinteen mukaan rakkauden sanomassa tärkeää on se, että ihmisen tulisi oppia rakastamaan ensin itseään. Sitten on valmis rakastamaan myös muita.

– Me suomalaiset helposti haukumme itseämme. Kun joku kehuu, niin meidän pitäisi opetella ottamaan se kehu vastaan, eikä vähätellä jatkuvasti tekemisiämme. Ja sisäinen puhe pitäisi kääntää itsensä parjaamisen sijaan helläksi ja kannustavaksi, Paasirinne pohtii.

Paasirinne kertoo, että korujen valmistamisessa hän pitää tärkeänä niiden merkityksellisyyttä. Ja vaikka teemat ovat hengellisiä, niin hänen mielestään koru voi toimia kenellä tahansa symbolisesti tähän hetkeen palauttavana.

– Yksi asiakas kertoi, että oli ostanut rukousnauhan tupakanpolton lopettamiseksi. Aina kun hänen teki mieli polttaa tupakkaa, niin sitten hän ottikin korun esille taskustaan tupakan sijaan. En myy koruja niiden kauneuden takia, vaan toivon korun tuovan lohtua tai iloa, hän sanoo.

Rukousnauhan perinne on Suomessa melko heikko, ja moni sekoittaa sen virheellisesti katoliseen ruusukkoon. Luterilaisessa rukousnauhassa on risti, rukouksen kutsuhelmi sekä 33 rukoushelmeä. Helmien määrä viittaa Jeesuksen maanpäällisen elämän vuosiin.

–Katolinen ruusukko perustuu tiettyyn rukouskaavaan ja tarkkaan helmijakoon. Protestanttisessa kristillisessä rukouselämässä rukous on perinteisesti vapaata rukousta ilman valmiita kaavoja.

Marianne Rovio