Taloudesta ja työmarkkinoilta tulee samanaikaisesti hyviä ja huonoja uutisia, joilla on vaikutusta erityisesti ammatilliseen koulutukseen. Vienti nostaa taloutta kohti kasvua, mutta työttömyys on hyvin korkealla.

Yritykset tarvitsevat työvoimaa ja ihmiset tarvitsevat töitä. Ammatillinen koulutus on keskeisessä roolissa tämän mahdollistamisessa.

Ammatillinen koulutus on ollut julkisen keskustelun hampaissa jo pidemmän aikaa. Jos otsikoita on uskominen, opetusta ei enää ole, opiskelijat jätetään heitteille, he eivät osaa enää mitään ja tämä kaikki on uudistusten syytä.

Ammatillinen koulutus näyttää nyt erilaiselta kuin muutama vuosi sitten ja ihan varmasti se näyttää myös erilaiselta muutaman vuoden päästä. Muutokset tuntuvat työpaikoilla jonne osa oppimisesta osin on siirtynyt, ja oppilaitoksissa, kun opettajien rooli muuttuu enemmän valmentamisen suuntaan. Suomalainen koulutusjärjestelmä ja aivan erityisesti ammatillinen koulutus kamppailevat tällä hetkellä osin arvostuksen ja rahan puutteesta.

Nykyinen hallitus ei minusta ole ollut tekemässä asian eteen kovinkaan paljoa. Ei oikeastaan mitään. Valitettavaa mutta totta.

Ammatillisen koulutuksen väki uskoakseni toivoo ja myös vaatii, että olleista leikkauksista huolimatta, opetuksen ja ohjauksen laatuun panostetaan myös jatkossa riittävästi resursseja. Onneksi näin toimitaan ja haetaan uusia innovatiivisia ratkaisuja.

Nuoria ja aikuisia ei edelleenkään lähetetä työelämän murheeksi työpaikoille, vaan työelämässä tapahtuva oppiminen on vain osa kokonaista hyvin suunniteltua oppimispolkua.

Koulutuksen kautta opiskelija on saanut valmiuksia, tietoja ja taitoja ammatin hankkimiseen, itsensä elättämiseen ja yhteiskunnan vastuullisena ja yhteisöllisenä jäsenenä toimimiseen.

Ammatillisen koulutuksen suosio on kasvussa. Sitä osoittaa esimerkiksi nyt päättyneen yhteishaun hyvät hakijamäärät esimerkiksi Turun ammatti-instituutissa. Tänä vuonna hyvään hakijamaarään oli varmasti myös syynä keväällä Turussa järjestetyt Taitaja-kilpailut.

Vuosittainen Taitaja-tapahtuma kokoaa kymmeniä tuhansia ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuneita henkilöitä seuraamaan Suomen mestaruuskilpailuja, jossa yli 40 alan opiskelijat kisaavat paremmuudesta avoimesti yleisön edessä. Katselijat pohtivat ja arvioivat kilpailijoiden suoritusta ja mittaavat samalla omaa osaamista verraten kilpailijoihin.

Kilpailijat keskittyvät suoritukseen, jonka he voivat tehdä vain yhden kerran kolmen päivän ajan. Jännityksen ja osaamisen tunteiden vaihdellessa he panostavat rohkeasti osaamiseen ja haastavat itsensä parhaimpaan suoritukseen.

Kolme jokaisesta lajista saa mitalin kaulaansa ja juhlii voittoa ansaitusti. Todellisuudessa aivan jokainen heistä on kilpailualueelle astuessaan aito ja todellinen voittaja. Se rohkeus, reippaus ja halu osata ei ole mitattavissa, se on koettavissa kilpailutunnelman tiivistyessä.

Jokaisella heistä on omia valmentajia, opettajia ja työpaikkaohjaajia, joiden ohjauksessa ammatillisen perustutkinnon opiskelijasta jalostuu tulevaisuuden osaaja. Nämä valmentajat tekevät työtään ammattiylpeän osaajan otteella, jossa kaikki oppivat ja kehittyvät. Harvoin katsellaan tunteja.

Sen sijaan keskitytään tekniikkaan ja laadukkaaseen työskentelyyn, jossa kerrataan, kokeillaan ja tehdään toistoja toistojen perään. Väsymättä ja joskus hieman arjen kireydestäkin huolimatta.

Juuri sitä on ammattilaisen arjen todellisuus ja asenne. Aina oppii, kun on valmis oppimaan. Vanhaa kerrataan ja uudistetaan. Uutta opitaan, vaikka sitten pidemmällä kaavalla.

Jarmo Linkosaari, seniorikansalainen ja ex-Taitaja