Cafe Axo oli koristeltu joulun odotukseen. Elettiin vuotta 2024. Poikkesimme vaimoni kanssa tyhjään kahvilaan. Asetuimme sivupöytään, josta saatoimme katsoa ikkunasta hämärää iltapäivää. Kahvilassa ei ollut muita asiakkaita. Rauhoituimme, joulun tohina jäi ulkopuolelle. Kahvilan ovi kävi ja sisään astui kiireisen tuntuinen mies. Ikään kuin olisi myöhässä tapaamisesta. Tunnistin hänet Severiksi. Emme tervehtineet koska hän ei olisi minua tuntenut.

Severi asettui painon ääreen ja alkoi tapailla joululauluja. Soitto tuli selkäni takaa. Se irrotti ajatukset joulustressistä ja nosti mieleen rauhan, hyvän olon ja kauniit muistot.

Severin soitto oli persoonallista vaikka ohjelmisto oli tuttua, perinteistä ja rakasta. Severi soitti tutut joululaulut omina sovituksinaan ja kulmikkaasti kuin Thelonious Monk konsanaan. Koin persoonallisen taide-elämyksen, joka nosti mieleen joulun juhlan lisäksi monia jatsahtavia kokemuksia. Lähtiessäni kävin kiittämässä häntä ja kerroin epäilleeni välillä Thelonious Monkiin olleen koskettimilla. ”Se oli Vera Telenius”, vastasi Severi.

Hyllyssäni on vielä vanha LP, jossa lukee ”Autum leaves – Severi comes”. Severi ei ole lähtenyt jälkeä jättämättä. Hänen musiikkinsa elää.

Severi lives