Eero Laineen loputon kekseliäisyys luo hersyvää romutaidetta
EeroLaineen perintötilan pihapiiri Turun Nummenmäessä on vuosikymmenten aikana muuttunut taideteokseksi. Talo on Laineen isoisän rakentama ja sen piharakennuksessa oli aikanaan teurastamo. Muistoksi on jäänyt isoisän lahtikirves, jossa on vuosiluku 1917.
Teurastamo on vuodesta 2011 eläkkeellä olleen Laineen ateljee, jossa syntyy koko ajan uusia innovaatioita kotiin ja pihamaalle. Sadat isot ja pienet tavarat ovat saaneet Laineen käsissä uuden elämän ja usein niihin liittyy huomautus: ”pojat meinas tänkin heittää kaatopaikalle!”.
Kyse on työkavereista, jotka eivät nähneet tavaroita Laineen silmin.
– Noin 20 vuotta sitten putkimiestuttavani toi minulle paisuntasäiliön ja sanoi, että ”tee tosta jotakin”. Syntyi ensimmäinen hahmo: Pierre Cardin eli Pertti Verho. Hän ei nimestään huolimatta ole tekemisissä muodin kanssa, vaan harrastaa mäkihyppyä. Kun olin tehnyt paisuntasäiliöistä Talonvahdit-nimisen työn pihatien reunaan vastaanottamaan tulijoita, tuli sellainen olo, että osaan tehdä, Laine huokaa.
– Kaikenlaisen rakentelun näkökulmasta minulla oli hyvä ammatti kaupungin puistotyöntekijänä. Sain käsiini paljon pois heitettävää, romuksi luokiteltua tavaraa, Laine kertoo.
Laineen töihin liittyy aina tarina. Usein mukana ideoimassa ja vähintäänkin ihailemassa on Helena-vaimo, jolle miehen loputon kekseliäisyys tuottaa suurta iloa. Pariskunnan yhteinen suosikkiteos on keskellä laajaan puutarhanurmea seisoskeleva Rastatukka vaimoineen ja avaruuskoirineen. Heidät on palkattu työkkäristä ruohonleikkuuseen, muttei porukan touhuista näytä tulevan valmista: siinäpä vain seisoskelevat nurmen kasvaessa ympärillä.
Keittiövallankumous-teoksessa paistinpannut kiipeilevät pitkin puunrunkoa ja ruukku, joka on valmistettu kivien sahaamiseen käytetyistä sahanteristä. Teriä käytettiin Kupittaan Paviljonkia uudistettaessa.
Huumori, kekseliäisyys, ihmisten ja eläinten yhteiselo leimaavat Laineen töitä, mutta muutakin on syntynyt, kuten kaunis teos Nelson Mandelan muistolle.
– Teen koko ajan jotakin, välillä muutakin kuin taidetta. Nyt rakennan jätelaudoista kasvihuonetta, jossa lasitavara on kauppojen vanhoja tai rikkoutuneita ikkunoita. Niitä saa lasiliikkeiden kautta kun huomaa kysellä, Laine paljastaa.
Yksi pihan monista rakennuksista on Inspiraatiomökiksi kutsuttu yhden huoneen pikku talo, jossa voi vaikka yöpyä. Voi hyvin kuvitella mikä inspiraatio valtaa mielen mökissä istuskellessa ja katsellessa rehevää puutarhaa, kukkaistutuksia ja sieltä täältä silmiin osuvaa taidetta: Puunrungon väriseksi maalattu pesukone maastoutuu hyvin paikalleen. Pyöreän suuluukun takaa paljastuu sammakon asumus. Joutsenpari pesii pesukoneen päällä.
Laine on ollut monena elämässään. Työvuosinaan hän oli se kunnioitettu henkilö, joka ohjasi ja valvoi Suomen ykköskuusen kaatamista, kuljetussaattuetta ja pystytystä Tuomiokirkon eteen. Vieläkin häneltä voidaan kysyä konsulttiapua tässä tärkeässä tehtävässä.
– Esineiden ja tavaroiden uutta muotoa ja uutta elämää hahmottaessani, taidetta tekemällä, olen tavallaan löytänyt itseni, Laine toteaa tyytyväisenä.
Merja Marjamäki













