Suomen Hyönteisseura on valinnut kolmatta kertaa vuoden hyönteisen, ja vuonna 2026 laji on palosirkka. Se on suurikokoinen ja tumma heinäsirkka, joka on taantunut paahteisten elinympäristöjen häviämisen myötä.

Palosirkka (Psophus stridulus, ruots. trumgräshoppa) elää kuivilla, avoimilla ja lämpimillä hiekka- ja soramailla, kuten harjuilla, kedoilla ja muilla paahteisilla alueilla. Suomessa laji on taantunut voimakkaasti sen elinympäristöjen vähennyttyä ja kasvaessa umpeen. Nykyisin monet esiintymät sijaitsevat ihmisen ylläpitämissä ympäristöissä, kuten tie- ja ratapenkereillä sekä muilla avoimilla hiekka-alueilla, kuten pienlentokentillä.

– Palosirkka kertoo osaltaan avoimien paahdeympäristöjen tilasta. Kun nämä elinympäristöt katoavat tai kasvavat umpeen, häviävät myös niihin erikoistuneet lajit, kertoo hyönteisasiantuntija Sami Karjalainen Suomen Hyönteisseurasta tiedotteessa.

Palosirkan suurin uhka on elinympäristöjen umpeenkasvu. Perinteisen maatalouden väheneminen, valoisien harjurinteiden muutokset ja avoimien hiekkamaiden sulkeutuminen ovat vähentäneet lajille sopivia elinalueita. Palosirkkaesiintymät ovat myös muutosten myötä pienentyneet ja eristyneet toisistaan, jolloin ne ovat herkkiä häviämään.

Lajia voidaan auttaa säilyttämällä ja ennallistamalla avoimia paahdeympäristöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi pensaiden ja puuston raivaamista, hiekkapinnan pitämistä avoimena sekä tie- ja ratapenkereiden luonnon monimuotoisuutta huomioivaa hoitoa. Oikein kohdennetuilla hoitotoimilla voidaan turvata myös monien muiden paahdeympäristöjen uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia.

– Palosirkan suojelu hyödyttää kokonaisia eliöyhteisöjä. Samoilla paahdealueilla elää runsaasti harvinaisia hyönteisiä, kasveja ja muita selkärangattomia, joiden tulevaisuus riippuu avointen elinympäristöjen säilymisestä, sanoo Karjalainen.

Palosirkka on Suomessa arvioitu uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi (VU) ja se kuuluu luonnonsuojelulain 77. pykälän mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin, joiden tärkeiden esiintymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Ruotsissa palosirkka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja maailmanlaajuisesti sen kantojen on arvioitu olevan vähenemään päin.

Palosirkka on yksi Suomen kookkaimmista heinäsirkoista. Koiras on tummanharmaa tai lähes musta, kun taas naaras on vaaleamman harmaanruskea ja selvästi kookkaampi.

Lajin koiraat tunnistaa parhaiten hyppylennon aikana näkyvistä kirkkaan oranssinpunaisista takasiivistä, joiden musta kärki muodostaa voimakkaan kontrastin. Takasiipien väri peittyy kokonaan siipien ollessa lepoasennossa eläimen kävellessä maassa.

Koiraan hyppylennon aikana kuuluva voimakas, rätisevä ääni on lajin tunnusomainen piirre. Naaraat hyppivät harvoin ja liikkuvat lyhyitä matkoja, jolloin niiden havaitseminen on vaikeampaa verrattuna koiraisiin, vaikka niilläkin on punaiset takasiivet.

Palosirkkaa tavataan keskikesästä alkusyksyyn. Yksilöt aikuistuvat yleensä heinäkuun lopussa, jonka jälkeen niitä on helppo havaita elo–syyskuussa koiraiden hyppiessä rätisten. Myöhäisimpiä yksilöitä voi joskus havaita lämpimillä paikoilla jopa lokakuussa.

Palosirkka käyttää ravinnokseen erilaisia ruohovartisia kasveja, kuten heiniä, kaunokkeja, kärsämöitä ja voikukkia.

Suomen Hyönteisseura valitsee vuoden hyönteisen tänä vuonna kolmatta kertaa. Edellisvuosien valinnat ovat olleet runsastunut herhiläinen ja uhanalainen vuorilaulukaskas.

– Haluamme tuoda valinnoilla esiin Suomen hyönteismaailman monimuotoisuutta, ja kertoa myös hyönteislajistoa kohtaavista uhista, kertoo seuran sihteeri Jani Järvi.

– Valinta tehdään joka vuosi. Painotamme valinnassa lajien uhanalaisuutta, harvinaisuutta tai ajankohtaisuutta. Tänä vuonna halusimme nostaa esiin palosirkan, joka monen muun lajin tapaan kärsii paahteisten paikkojen umpeenkasvusta ja häviämisestä.

Suomen Hyönteisseura toivoo, että vuoden hyönteisten valintojen kautta yhä suurempi joukko innostuu hyönteisten kiehtovasta maailmasta ja ymmärtää paremmin hyönteisten merkitystä luonnossa sekä ihmisten kannalta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)