Eteislepatus aiheuttaa pienemmän aivoinfarktiriskin kuin eteisvärinä
Laaja rekisteritutkimus tuo uutta tietoa kahden yleisen sydämen rytmihäiriön eroista. Tulokset auttavat arvioimaan verenohennuslääkityksen hyötyjä ja haittoja entistä yksilöllisemmin.
Eteisvärinä ja eteislepatus ovat yleisiä sydämen rytmihäiriöitä. Niiden tunnetuin vakava seuraus on aivoinfarkti eli aivoverenkierron häiriö, jossa osa aivoista jää ilman happea verisuonen tukkeutumisen vuoksi.
HUSin ylilääkäri, dosentti Mika Lehdon johtamassa FinACAF-tutkimuksessa selvitettiin, eroavatko eteisvärinää ja eteislepatusta sairastavien potilaiden aivoinfarktiriskit toisistaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 40 000 suomalaispotilaan tietoja ja sähköisesti tallennettuja sydänfilmejä.
Potilaat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, oliko heillä eteisvärinä, eteislepatus vai molemmat rytmihäiriöt. Tulosten perusteella pelkkää eteislepatusta sairastavien aivoinfarktiriski oli selvästi pienempi kuin eteisvärinäpotilailla.
Tutkimus osoittaa, että eteisvärinää ja eteislepatusta ei välttämättä kannata ajatella aivoinfarktiriskin kannalta täysin samanlaisina rytmihäiriöinä.
– Eteislepatus näyttää pienemmän riskin rytmihäiriöltä. Pelkkää eteislepatusta sairastavilla oli noin 40 prosenttia pienempi riski saada aivoinfarkti kuin pelkkää eteisvärinää sairastavilla, kardiologiaan erikoistuva lääkäri ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Hermon Eyob Fesseha sanoo tiedotteessa.
Molemmat rytmihäiriöt yhdessä voivat lisätä riskiä. Riski saada aivoinfarkti oli hieman suurempi niillä potilailla, joilla oli molemmat rytmihäiriön muodot kuin pelkkää eteisvärinää sairastavilla. Ero näkyi myös silloin, kun muut riskitekijät huomioitiin. Tulos säilyi, vaikka vertailussa otettiin huomioon esimerkiksi potilaiden ikä, muut sairaudet ja verenohennuslääkityksen käyttö.
Tällä hetkellä eteisvärinää ja eteislepatusta hoidetaan aivoinfarktin ehkäisyssä pitkälti samalla tavalla.
– Tutkimustulos kuitenkin viittaa siihen, että etenkin pelkkää eteislepatusta sairastavien kohdalla verenohennuslääkityksen tarvetta kannattaa arvioida yksilöllisesti. Lääkityksen tarkoitus on ehkäistä veritulppia, mutta siihen voi liittyä myös verenvuotoriski, Lehto toteaa.
Aamuset-kaupunkimedia (AKM)
















