Tupakoiva aikuisväestö polttaa vähemmän savukkeita kuin aiemmin ja tupakoivista päivittäin tupakoivien osuus on pienentynyt. Myös tupakoinnin lopettaminen on yleistynyt.

Mutta koulutusryhmien välillä on edelleen systemaattisia eroja: havaitut muutokset tupakoinnissa ovat pienempiä vähemmän koulutetuilla kuin korkeasti koulutetuilla.

Tupakoinnin lopettaneiden osuus joskus tupakoineista oli vähän koulutetuilla miehillä vuosina 1978–1988 35 prosenttia, kun vuosina 2009–18 se oli 43 prosenttia. Korkeasti koulutetuille miehille osuudet olivat 41 prosenttia ja 55 prosenttia.

Vastaavat osuudet vähän koulutetuille naisille olivat 30 prosenttia ja 46 prosenttia ja korkeasti koulutetuille naisille 42 prosenttia ja 62 prosenttia.

– Tutkimus antaa vahvaa näyttöä siitä, että toteutetut tupakkapoliittiset toimet ovat onnistuneet vähentämään väestön tupakointia. Terveyden eriarvoisuuden kaventamisen näkökulmasta on kuitenkin tarpeellista varmistaa, että käytössä on toimia, joilla tavoitetaan vähemmän koulutetut tupakoijat, sanoo erityisasiantuntija Otto Ruokolainen THL:stä.

Tupakointi aiheuttaa yhteiskunnalle noin 1,3 miljardin menot. Tupakoinnin aiheuttamat kustannukset terveydenhuollolle ovat noin 340 miljoonaa euroa. Tupakasta vieroitus on kustannustehokasta terveydenhuollolle.

Koska entistä suurempi osa tupakoijista tupakoi vähemmän, antaa se hyvät edellytykset tupakoinnin lopettamiseen ja siihen tulisi kannustaa aktiivisesti. Myös vähäinen tupakointi on terveydelle haitallista.

– Hyvinvointialueet ovat avainasemassa tupakoinnin lopettamisen palveluiden järjestämisessä ja tarjoamisessa ja voivat toimillaan kaventaa tupakoinnissa havaittuja suuria väestöryhmien välisiä eroja. Yksinkertainen tapa tavoittaa myös vähemmän tupakoivia on sisällyttää mini-interventio rutiininomaiseksi osaksi vastaanottotyötä, Ruokolainen toteaa.

Suomen tupakkalain tavoitteena on, että vuonna 2030 alle viisi prosenttia väestöstä käyttää tupakka- ja nikotiinituotteita. Tavoitteen saavuttaminen vaatii lisätoimia.

Tupakkapoliittiset toimet ovat keskittyneet pääosin kysynnän vähentämiseen esimerkiksi markkinointikiellolla, verotuksellisin keinoin sekä vähentämällä tuotteiden houkuttelevuutta. Näiden lisäksi tulisi jatkossa vaikuttaa myös tupakan tarjontaan.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan tupakan myyntipaikkoja on suhteessa asukasmäärään enemmän alueilla, joiden asukkailla on matalampi tulotaso. Nyt vastaava havaittiin myös Suomessa.

– Tulos kertoo siitä, että tupakka- ja nikotiinituotteiden myynnin luvanvaraisuus ei riitä itsessään ehkäisemään myyntipaikkojen kasautumista. Myyntilupajärjestelmää on kehitettävä, jotta se tukee tupakoinnin ehkäisyä ja lopettamista kaikissa väestöryhmissä, sanoo erityisasiantuntija Hanna Ollila THL:stä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)