Lumi Suomi

– Olin ehkä noin vuosi sitten matkustamassa satamaan bussilla, ja kaikki oli aluksi ihan normaalia. Asettuessani paikalleen istumaan huomasin kuitenkin jotain silmäkulmassani. Bussin käytävän lattia oli rakoillut, ja lattian raoista kasvoi sieniä. Ne olivat sellaisia pieniä, haalean värisiä sieniä, ja niitä kasvoi useina ryppäinä. En osaa sanoa, mitä sieniä ne tarkalleen olivat, mutta eivät ainakaan mitään syömäkelpoista lajia.

– Tämä näkymä pisti kyllä miettimään Turun julkisen liikenteen tilaa. Millä aikataululla Turussa oikein huolletaan busseja, jos niiden lattioiden väliin ehtii kasvamaan sieniä? Jälkeenpäin tilanne mietityttää enemmänkin abstraktilla tasolla, ja sitä alkaa ajatella yhteyttä orgaanisen maailman ja ihmisen rakentaman teknologian välillä.

Kuva: Paju Pekkanen

Sampsa Telaranta

– En ole käynyt Turussa varmaan kymmeneen vuoteen, mutta muutin tänne hiljattain opiskelemaan. Kun saavuin Turkuun pitkästä aikaa, näin todella erikoisen sillan. Se ei muistuttanut lainkaan yhtäkään niistä silloista, joita olen elämäni aikana nähnyt. Tunnetilani oli todella ristiriitainen, sillä vaikka silta oli todella mahtava ilmestys, se sai minut myös voimaan pahoin.

– Sain kuulla sen olevan Logomonsilta, jolla korvattiin Turun vanha rautatieasema. Ratkaisu on kyllä alkujärkytyksestä huolimatta aika taiteellinen, etenkin kun asemarakennus on niin läpinäkyvä ja olematon. Usein ajatellaan, että rautatieasemalle tarvittaisiin selkeä asemarakennus, mutta mitä jos kaikki voisivatkin kuvitella sen omassa päässään ja visualisoida sen niin kauniina kuin haluavat?

Kuva: Paju Pekkanen

Alexandra Hellman

– Olin matkalla koulusta kotiin ja ylittämässä tietä. Puolella, jolle olin menossa oli pubi, ja sen terassilla istui pari vanhempaa miestä. Toinen miehistä alkoi yhtäkkiä viheltää ja teki jonkin käsiliikkeen. Katselin hämmentyneenä ympärilleni, kun huomasin noin viisi, ehkä ala-asteikäistä poikaa takanani. Pojat tuijottivat tien toiselta puolelta viheltänyttä miestä, joka taas ei arvostanut sitä. Mies nousi tuolistaan ja alkoi tekemään jonkinlaisia tappeluliikkeitä hänen kaverinsa katsoessa vierestä paikaltaan. Pojat taisivat hieman pelästyä, vaikka totesivatkin naureskellen suurinpiirtein jotain että “ei hitsi, tää vanha ukko rupes tappelee.”

– Mies kyllä todellakin näytti valmiilta tappelemaan pikkupoikien kanssa heilutellessaan nyrkkejään keskellä pyörätietä. Tilanne ei eskaloitunut mitenkään, mutta oli vähintäänkin hämmentävä kokemus."

Utu Vahtera

Kirjoittaja on Turun klassillisen lukion mediakurssilainen.