Lämmin alkukesä on luonut otolliset olosuhteet vieraslajeille, jotka voivat pilata uimarantoja ja haitata alkuperäisiä lajeja. Helteet voivat aiheuttaa myös kalakuolemia.

Jos havaitset vieraslajin vesistössä, ilmoita siitä www.vieraslaji.fi -sivustolle mieluiten kuvan kera. Vesiympäristössä ja rannoilla tavattavia vieraslajeja ovat esimerkiksi hyytelösammaleläin, isosorsimo ja kanadanvesirutto.

Kesä on alkanut melko lämpimänä ja järvivesien lämpötila noussut tasolle, joka alkaa olla suotuisaa hyytelösammaleläimen (Pectinatella magnifica) esiintymiselle. Hyytelösammalleläin on sisävesien vieraslaji, joka esiintyy runsasravinteisissa ja lämpimissä, yli 15 asteen vesissä. Havainnot keskittyvät elo–syyskuulle, mutta havaintoja on tehty jo aiemminkin, kesä-heinäkuun vaihteessa. Yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esim. laiturin rakenteisiin, mutta voi myös irrota alustastaan ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki. Pirkanmaalla ja Hämeessä hyytelösammaleläintä on havaittu Pyhäjärvellä ja Vanajavedellä.

Hyytelösammaleläimen torjunta on hankalaa, mutta lisääntymistä voi yrittää hillitä nostamalla yhdyskunnat maalle kuivumaan ja kompostoimalla tai hautaamalla ne maahan sen jälkeen. Veneiden ja kalastusvälineiden puhdistaminen tai huolellinen kuivattaminen ennen siirtoa järvestä toiseen voi estää lajin leviämisen uusille alueille.

Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi. Se muodostaa laajoja, heleänvihreitä, usein puolikelluvia kasvustoja vesistöjen rannoille. Sen korsi on vankka, ja lehdet ovat 5–15 millimetriä leveät ja alta kiiltävät. Tähkylöiden väri vaihtelee kellanruskeasta kellanvihreään. Isosorsimo muistuttaa rannoilla yleisesti esiintyvää järviruokoa. Isosorsimoa esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla.

Isosorsimon hävittäminen on työlästä. Yksittäisten kasvien muodostamia pieniä kasvustoja voi yrittää pitää kurissa kitkemällä, mutta isompien esiintymien hävittäminen vaatii usein kaivinkoneen apua.

Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on haitalliseksi säädetty vieraslaji. Se on uposkasvi, joka muodostaa laajoja massakasvustoja vesistöissä. Kanadanvesirutto on väriltään tummanvihreä ja kasvaa 30–200 sentin pituiseksi. Kasvilla ei ole varsinaisia juuria. Se viihtyy erityisesti rehevissä järvissä, mutta kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa ja isoissa ojissa. Kanadanvesiruttoa esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla.

Kanadanvesiruton leviämisen estäminen on tärkeää. Kalastusvälineiden ja veneiden puhtaus vesistöstä toiseen siirryttäessä estää kasvia leviämästä uusille alueille. Vesirutto on viheliäinen hävitettävä, sillä se voi lisääntyä pienistäkin kasvinpätkistä. Niittämisen sijaan kasvin nuottaaminen on suositeltava keino poistamiseen.

Tavallisin kalojen kuolinsyy näin kesähelteellä on veden korkeasta lämpötilasta ja laskevasta happipitoisuudesta aiheutuva stressi. Erilaiset kalataudit ja -loiset voivat heikentää kalojen kuntoa ja kykyä sietää lämpötilastressiä.

Kalat ovat vaihtolämpöisiä. Kun ympäristön lämpötila nousee, kalojen aineenvaihdunta kiihtyy ja ne tarvitsevat enemmän happea elintoimintojen ylläpitämiseen. Samalla veteen liuenneen hapen määrä laskee. Tilanne käy kriittiseksi, kun veden lämpötila nousee riittävästi. On hyvin mahdollista, että kalakuolemia esiintyy lämpimien kesäsäiden jatkuessa erityisesti matalilla järvillä.

Toimi näin, jos huomaat kalakuolemia. Kirjaa ylös mahdolliset tekijät, joilla saattaa olla yhteys kalakuolemaan, esimerkiksi poikkeuksellinen samentuminen tai veden väri, vaahto, levämäärä, veden lämpötila.

Ota mahdollisuuksien mukaan valokuvia ja videoita kaloista ja niiden ympäristöstä.

Ota havainnon tehtyäsi yhteyttä kunnan ympäristöviranomaiseen tai ELY-keskukseen (ely-keskus.fi). Kunta- ja ELY-keskus harkitsevat tapauksen jatkoselvitystarpeen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)