Hanhet ja joutsenet ovat runsastuneet selvästi viimeisten 35 vuoden aikana. Samaan aikaan esimerkiksi isojen lokkien kannat ovat vähentyneet nopeasti. Osa ulkosaariston perinteisestä lajistosta siirtyy yhä enemmän väli- ja sisäsaaristoon.

− Saaristossa pesivien lintulajien kannankehitys on kuitenkin kokonaisuudessaan positiivisempi kuin lintulajien kannankehitys monissa muissa elinympäristöissä, kuten sisämaan vesistöissä, kertoo asiantuntija Tuomas Seimola Luonnonvarakeskuksesta (Luke) tiedotteessa.

Saaristolintujen uudet kannankehitysindeksit vahvistavat käsitystä erityisesti hanhien (meri-, valkoposki- ja kanadanhanhi) ja kyhmyjoutsenen voimakkaan runsastumisen 1990-luvulta lähtien. Viimeisten 12 vuoden aikana näiden lajien runsastuminen on jatkunut, mutta on tasoittumassa.

Muita saaristossa menestyviä vesilintuja ovat sisämaassa taantunut lapasorsa sekä erittäin nopeasti ja voimakkaasti runsastunut harmaasorsa. Myös naurulokki, kalalokki, kalatiira, räyskä, merikihu sekä kahlaajista meriharakka ja tylli ovat runsastuneet. Punajalkaviklojen ja isokoskeloiden määrä on kasvanut 12 viime vuoden aikana.

− Monien lajien runsastumisen takana voi olla suojavaikutusta antavien lajien, naurulokin, kalalokin ja kalatiiran, runsastuminen, Seimola sanoo.

Vesilinnuista voimakkaimmin taantuneita lajeja tarkastelujaksolla 1989–2023 ovat erittäin uhanalaisiksi luokitellut haahka ja tukkasotka. Haahka on vähentynyt jyrkästi erityisesti läntisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä ulkosaaristossa. Näillä alueilla lajin kohtaama merikotkien ja vieraspetojen, kuten supikoirien, aiheuttama saalistuspaine on kasvanut voimakkaimmin.

– Myös isojen lokkien jo tovin jatkunut alamäki näyttää varsin synkältä, erikoistutkija Kim Jaatinen Suomen Ympäristökeskukselta sanoo.

Isoista lokeista harmaalokin ja selkälokin kannat ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä noin kolmanneksen ja merilokin kanta on jopa puolittunut. Parimäärien jyrkkään laskuun lienee vaikuttanut ainakin jätteiden saatavuuden hankaloituminen kaatopaikoiltamme.

− Merilokki ja harmaalokki ovat rauhoitettuja vain pesimäaikana. Niiden tappamisella pesimäajan ulkopuolella lienee ollut vaikutusta erityisesti merilokin kannanlaskuun, Jaatinen pohtii.

Myös karikukko on taantunut voimakkaasti viimeisten 35 vuoden aikajaksolla.

Saaristomme linnusto on jatkuvassa muutoksessa. Siihen vaikuttavat monet tekijät kuten ilmastonmuutos, rehevöityminen, ihmistoiminnan muutokset sekä vieraslajien ja myös kotoperäisten lajien voimistunut saalistuspaine. Monin paikoin Suomenlahdella ja Saaristomerellä uloimmat saaret ovat autioituneet, ja lajien esiintymisen painopiste on siirtymässä sisemmäksi.

Saaristolintuseurannan aineisto on pääosin vapaaehtoisten laskijoiden tekemän työn tulosta. Aineistoa kertyy myös tutkimuslaitosten projekteista sekä valtion ja kuntien teettämistä laskennoista. Ensimmäisiä laskentatietoja on 1930-luvulta.

Laskennat tehdään pääsääntöisesti laskemalla jokaisen seurannan piirissä olevan lajin pesät ja parit saarikohtaisesti. Vuosilta 1989–2023 laskenta-aineistoa on kertynyt 2 600 saarelta ja luodolta yli 360 000 havaintoa. Alue kattaa Suomen rannikon saaristoa itäiseltä Suomenlahdelta aina Perämerelle asti. Valtaosa aineistosta on kerätty ulkosaaristosta. Saaristolintujen seurantaa kehitetään parhaillaan, jotta myös saaristomme sisäosat tulisivat paremmin katetuiksi.

Saaristolintuseuranta toteutetaan yhteistyössä laskentoja koordinoivan Metsähallituksen, Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus), Suomen Ympäristökeskuksen sekä aineiston analyyseistä vastaavan Luonnonvarakeskuksen (Luke) kesken. Tiiviillä kansallisella yhteistyöllä taataan, että aineisto on monipuolisesti viranomaisten ja tutkijoiden käytettävissä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)