1800-luvun alussa Turku oli Suomen seurapiirielämän keskus, josta ei tansseja ja säihkettä puuttunut. Helsingin nimeäminen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vuonna 1812 ei muuttanut tätä asiaa, ja monet eurooppalaiset muoti-ilmiöt rantautuivat yhtä lailla niin uuteen kuin vanhaankin pääkaupunkiin.

Tanssikortti oli naisten käyttämä kortti tai vihkonen, johon merkittiin, mitä tansseja illan aikana tanssittiin ja keiden kanssa. Ensimmäiset tanssikortit ilmaantuivat Euroopan tanssisaleihin 1700-luvulla, mutta niiden kulta-aika alkoi 1800-luvulla Wienissä, josta ne levisivät myös muualle.

Turun museokeskuksen tanssikortista löytyy perinteisiä eurooppalaisia seuratansseja, kuten valssia ja katrillia, jotka ovat olleet hyvin suosittuja ja joista jälkimmäinen levisi Ruotsin tanssipiireistä Suomeen juuri 1800-luvulla.

Monet tanssikorteista olivat suurikokoisia ja näyttävästi kuvitettuja. Verrattuna eurooppalaisiin vastineisiinsa museokeskuksen tanssikortti on melkeinpä vaatimaton. Kortti on hyvin pieni, ja tanssiparisarakkeeseen on liimattu pieni kartonkipala aivan kuin kortti olisi ollut tarkoitus uusiokäyttää seuraavissa tanssiaisissa.

Ehkäpä suuriruhtinaskunnan yläluokkakin joutui hieman joustamaan Euroopan muotivirtauksia seuratessaan?

Ajan myötä tanssitavat muuttuivat, ja samalla myös tanssikorttiperinne hiipui vuosisadan lopulle tultaessa. Tanssiminen on kuitenkin yhä tärkeä osa sosiaalisia tapahtumia. Kuka tietää, olisiko Turulla tilaisuus olla Suomen seuraava tanssipääkaupunki?

Anna Saarikko