Syksyn ja talven runsaat sateet ovat pehmentäneet soratiet joka puolella Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Tienkäyttäjille se tuntuu pinnan epätasaisuutena ja liejuuntumisena. Sorateiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa ja vaikuttaa osaltaan pintakelirikon muodostumiseen. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maanteiden hoidon projektipäälliköt ja teiden hoitourakoitsijat ovat tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille.

Suuri osa sorateistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä ja niiden rakenteellinen kunto vaihtelee. Sorateiden rungon kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat näillä teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden aikaan. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sorateiden kantavuus on kuitenkin pääosin hyvä, eikä sorateille yleensä jouduta asettamaan painorajoituksia.

Talvikelirikkojen hoitaminen on kevätkelirikkoja haasteellisempaa, koska tienpinta ei yleensä kuivu, vaan vesi makaa tien pinnassa jäätymiseen saakka. Soratiet ehtivät kertaalleen jo jäätyä, ja nyt sulanut vesi jää osittain jäässä olevan rakenteen päälle lillumaan. Edellisen kerran vastaavanlainen paha talvikelirikko oli leutona talvena 2019–20.

Sorateille on tyypillistä, että niiden kunto vaihtelee merkittävästi sääolojen mukaan. Sääolosuhteet vaikuttavat myös tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen. Tienkäyttäjät toivovat useimmiten tiekarhua parantamaan tien kuntoa. Vettynyttä soratietä ei kuitenkaan kannata höylätä, sillä raskas höyläyskalusto vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta.

Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne voi pahentua entisestään. Ainoa keino parantaa märän soratien kuntoa on levittää uutta mursketta pahimpiin paikkoihin. Tällä keinolla saadaan kuitenkin tilannetta parannettua vain muutaman päivän ajaksi.

Hoitourakoissa on hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi. Käytännössä murskemäärä riittää siihen, että kaikki urakka-alueen soratiet voidaan sorastaa keskimäärin kerran viisivuotisen urakan aikana. Tästä syystä mursketta pyritään käyttämään säästeliäästi pintakelirikon torjumiseen ja mursketta levitetään vain pahimpiin pintakelirikkokohtiin. Syksyn ja talven tilannetta kuvastaa se, että vuosittainen kelirikkoihin varattu murske on jo käytetty, ja kelirikon hoitamiseen pitää nyt ohjata lisää rahoitusta. Yhä yleistyviä syksyn ja talven pintakelirikkoja ei pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.

Tielläliikkujien on syytä noudattaa varovaisuutta märillä keleillä sorateillä liikkuessaan. Akuuteista tien kunnon ja liikenteen ongelmista voi ilmoittaa Palauteväylässä www.palautevayla.fi tai soittamalla Tienkäyttäjän linjalle, p. 0200 2100 (24 h/vrk).

Karkealla kelirikkomurskeella pyritään kuivattamaan ja parantamaan tien pintaa. Kun tien pinta on tasattu ja ajo-olosuhteet ovat parantuneet, ajonopeudet tyypillisesti kasvavat, jolloin tien pinnan vauriot uusiutuvat herkemmin ja tie on uudelleen tasauksen tarpeessa.

Useimmiten sorateillä on yleisnopeusrajoitus, joka sallii maksimissaan ajonopeuden 80 km/h. Yleisnopeusrajoitusalueella on kuitenkin ensisijaista sovittaa ajonopeus vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi. Jokainen autoilija voi vaikuttaa myös itse soratien kunnon säilymiseen ajamalla hiljempaa.

Sorateiden osuus Varsinais-Suomen ja Satakunnan maanteistä on 25 prosenttia mutta liikenteestä niillä ajetaan vain kaksi prosenttia. Kaikki tiet pidetään liikennöitävässä kunnossa, mutta suurimmat panostukset kohdentuvat vilkkaimmille teille.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)