Trömperin kestikievariin löytää, kun ajaa Kuninkaantietä Halikon Hajalaan. Paikan ainoalaatuisen tunnelman aistii jo pihamaalla ja sisällä tuvassa aika tuntuu suorastaan pysähtyvän. Räsymatot lattioilla ja leipävartaat katossa kertovat entisajan elämästä. Porstua-kamari, pakaritupa ja sali elävät omaa elämäänsä ulkomaailmasta piittaamatta.

– Täällä tosiaan elettiin täyttä elämää vielä 1960- ja 1970-luvuilla. Talon viimeisen asukkaan, neiti Suoma Saarisen (1899–1971) elinaikana kestikievaritoiminta oli hiljakseen päättymässä ja hän elätti itsensä lypsylehmästä ja 60 kanasta saamillaan tuloilla. Hän testamenttasi kotinsa irtaimistoa ja kalustoa myöten Halikon kunnalle, joten kaikki esineistö on hänen käytössään ollutta, valistaa Trömperin kestikievarissa kesäisin toimivan kahvilayrittäjä Piia-Riina Ihander.

Aikoinaan pappilan torppana olleen rakennuksen vanhin osa on peräisin 1700-luvulta. Sinne muutti asumaan 1830-luvulla Mynämäellä syntynyt kauppias Fredrik Strömberg mentyään naimisiin Maria Kustaantyttären kanssa. Kuninkaantien varrella oli kysyntää matkustavaisten kestitsemisestä ja näin kestikievaritoiminta sai alkunsa.

– Näinhän se on virallisesti kerrottu, mutta vanhoista lehtileikkeistä selviää, että kestikievaritoimintaa ryhtyi harjoittamaan Fredrikin kultua vaimon avioton tytär Ester aviomiehensä kanssa 1840-luvulla. Pariskunnan sukunimi pysyi Strömberginä ja kääntyi halikkolaisittain Trömperiksi. Koska Kuninkaantienä tunnettu postireitti kulki niin lähellä torpan seinää, että väliin jäi vain oja, hevoset ottivat tavakseen pysähtyä juomaan siitä vettä. Ehkä kestikievaritoiminnan aloittivatkin hevoset ja Ester sitten vain huomasi, että tarjottavaa voisi olla kuskeille ja matkustavaisillekin, Ihander kertaa historiaa.

Trömperin kestikievarin toiminta ei ollut ihan puhtoisen maineessa, enemmänkin se oli nimismiehen huomautusten kohteena ja päänsärkynä. Esterillä ei ollut virallista lupaa toimintaansa ja kotipolttoistakin oli huhujen mukaan saatavana. 1950- ja 1960-luvuilla, kun bussiliikenne alkoi korvata hevoskyydit, toiminta vähitellen hiipui.

Trömperin kestikievari on osa Salon historiallista museota SAMUa ja rakennussuojelulailla suojeltu kohde. Salon kaupunki vastaa kiinteistöistä, Rikala-Seura palkkaa kestikievarin työntekijät. Energinen kahvilayrittäjä Ihander elävöittää kahvilatoimintaa monin tapahtumin kesän kuluessa.

– On linnoja ja kartanoita, mutta tällaisia vaatimattomia tavallisten ihmisten asuinpaikkoja ja pihapiirejä ei ole kovin monia. Siksi kannattaa tulla tutustumaan, osallistumaan kesän kuluessa järjestettäviin moniin tapahtumiin tai vaikka ihan vaan tunnelmoimaan entisiä Kuninkaantien kulkijoita ajatellen, Ihander kannustaa.

Merja Marjamäki