Valtakunnallisen Runo-Kaarina-esikoiskokoelmakilpailun voittaja on Annimaria Laukola-Lehtonen kokoelmalla Juurakko, jonkun katto.

Vuodesta 1994 järjestettyyn kilpailuun tuli 175 käsikirjoitusta, joista Runo-Kaarina-raati valitsi voittajaksi porilaisen Annimaria Laukola-Lehtosen käsikirjoituksen. Kaarinan kaupunki on kustantanut Laukola-Lehtosen kokoelman, joka julkaistiin Turun Kirjamessuilla 3. lokakuuta.

Voittajakokoelma on pitkän prosessin tulos, josta Laukola-Lehtonen on kirjoittanut monta versiota. Välillä tekstit on olleet hautumassa kuukausia, ja sitten on tullut oivallus, jonka seurauksena kirjoittaminen on edennyt taas vauhdilla. Laukola-Lehtonen on kirjoittanut konkreettisin kuvin hajoamisesta, johon toinen näkökulma olisi paljon abstraktimpi.

– Ympärillä, luonnossa, maailmassa, on valtavasti yksityiskohtia, joihin voi sotkeentua, joita voi pelätä ja joihin kuitenkin lopulta voi ja saa sulautua, pohtii Laukola-Lehtonen tiedotteessa.

Laukola-Lehtonen opettaa yläkoulussa suomen kieltä ja kirjallisuutta ja on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän asuu perheensä kanssa Porissa. Laukola-Lehtonen on lukija, joka kokee olevansa omimmillaan lukiessaan fyysistä kirjaa. Hän nauttii sanoista ja siitä, mitä rivien väleistä voi löytää. Hän innostuu myös erityisesti musiikista ja lukee aamuisin paperista sanomalehteä.

Laukola-Lehtosen kirjoittaminen on alkanut pöytälaatikkorunoista ja päiväkirjoista. Kirjoittaminen on ollut kausittaista, mutta aikuisiällä hän on alkanut suhtautua siihen sekä määrätietoisemmin että enemmän itseään tutkiskellen. Hän ajattelee, että kirjoittaminen on sekä ahkeraa työntekoa että selittämätöntä ja sujuvaa intuitiota. Se on uteliaisuutta ja jälkiä, joihin voi palaa.

Runo-Kaarina-kirjojen kansien kuvituksena käytetään Kaarinan kaupungin taidekokoelman teoskuvia. Kansikuvan valinta ja käyttötapa on osa toimitustyötä, joka tehdään yhdessä runoilijan kanssa. Annimaria Laukola-Lehtonen valitsi kansikuvaksi Ari Laitisen Allegretto grazioson (1990), joka on voimakas sininen teos.

– Ihastuin todella teoksen sinisyyteen ja syvyyteen. Mielessäni teoksen valkoiset säteet muodostavat linnun hahmoja, jotka ovat kokoelman kannalta merkittäviä. Mietin myös, mistä säteet tulevat ja läpäisevätkö ne maan vai tulevatko jopa maasta, kertoo Laukola-Lehtonen.

Laitinen on taidemaalari, graafikko ja valokuvaaja. Allegretto grazioso on valokuvateos, joka on tehty Laitisen itse kehittämällä diagrafia-tekniikalla. Diagrafiassa kehitetään diafilmi valottamattomana, jonka jälkeen kuva työstetään filmin emusiopuolelle mekaanisesti sekä/tai kemiallisesti. Kuviointi aikaansaadaan raaputtamalla pintaa terävällä esineellä ja hankaamalla pintaa jollain karhealla. Ensin työstetään pois keltainen väri, jolloin sinipunainen sävy tulee esille. Punaisen emulsiokerroksen poistaminen tuottaa tulokseksi sinisen, ja sinisen poistaminen paljastaa läpinäkyvän valkoisen filmipohjan. Viimeiseksi työstetty kuva kopioidaan valokuvauspaperille.

Runo-Kaarina-kilpailuun saapui tänä vuonna 175 käsikirjoitusta. Vuosi oli raadin mukaan runsas ja laadullisesti hyvä. Käsikirjoituksissa oli paljon hyvinkin pitkiä kokoelmia. Muodollisia kokeiluja ja proosamaisuutta oli aiempia vuosia vähemmän.

Toistuvia teemoja olivat muun muassa kipeät parisuhdekuvaukset, raskauteen ja synnyttämiseen sekä erilaisten päihteiden käyttöön ja uskontoon liittyvät aiheet. Luonto oli tänäkin vuonna vahvasti edustettuna; erityisesti luonnon katseleminen ja kokeminen, sekä luonto meditatiivisena kokemuksena. Myös avaruus näkyi vuoden kokoelmissa toistuvana aiheena.

Oman itsen voimauttava etsintä, lapsuusmuistelut, sairaalamaailma eri näkökulmista sekä ääni äänettömille kuten vanhuksille, kipukroonikoille, ahdistuneille ja varattomille näkyivät teksteissä. Taiteen ja kirjallisuuden merkitystä pohdittiin. Mukana oli myös pieniä lastenlorukokoelmia.

Kirjoittajilla oli käytössä erilaisia metodeja, kuten runo jokaisesta nimipäiväkalenterin nimestä, teemana tietyn taiteilijan teokset tai se, miten päivä etenee kellonajasta toiseen.

Raadin mukaan finaaliteoksissa oli paljon kaunista ja tyylikästä kieltä sekä onnistuneita kielikuvia. Aiheiden kuvaukset olivat kiinnostavia ja niissä oli oivaltavia kuvia ja symboliikkaa. Joissain käsikirjoituksissa oli hyvin henkilökohtainen tuntu, jopa päiväkirjamainen. Tekstien rytmissä ja muodossa oli miellyttävää vaihtelua, jonka vuoksi sivuja käänsi mielellään.

Monet aiempien vuosien voittajat ovat osallistuneet useana vuonna ennen voittoaan ja raati toivookin, että kaikki kilpailuun osallistuneet jatkavat kokoelmiensa työstämistä ja, että näitä taitavien kirjoittajien käsikirjoituksia nähdään kilpailussa myös ensi vuonna.

Monen Runo-Kaarina-voittajan kohdalla tuntuu sanonta ”kolmas kerta toden sanoo”, olevan hyvin paikkansa pitävä, sillä Laukola-Lehtonen liittyy kolmannella kerralla voittaneiden joukkoon. Viime vuosina tällaisia voittajia ovat olleet Markus Ilkka Eronen (2022) ja Sari Ouni- Gröndahl (2021).

Laukola-Lehtonen on vuodesta 1994 järjestetyn Runo-Kaarina-kilpailun 33. voittaja. Aiempiin voittajiin lukeutuvat muun muassa Reetta Niemelä (1997), Arto Lappi (2001), Ville-Juhani Sutinen (2002), Raisa Jäntti (2015) sekä valtiotieteiden tohtori Jenni Haukio (1999), joka on myös Runo-Kaarina-kilpailun suojelija.

Voittajan valitsi raati, jossa olivat mukana runoilija Raisa Jäntti, kirjailija Tommi Parkko, vuoden 2020 voittaja Hanna Syrjämäki sekä Kaarinan kaupungin edustajat eli kulttuuri- ja kirjastopalvelujohtaja Arja Pesonen, kansalaisopiston rehtori Risto Jaakola ja vapaa-ajan lautakunnan edustaja Noora Nieminen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)