Turun yliopistossa tarkastetussa väitöksen tulokset osoittavat, että gynekologit ja terveyskeskuslääkärit kokevat seksuaaliterveyden tärkeäksi osaksi potilaiden hoitoa, mutta arvioivat seksuaalilääketieteen osaamisensa sekä puheeksi ottamiseen käytettävissä olevan ajan puutteellisiksi.

LL Anna Aromaa selvitti väitöstutkimuksessaan gynekologien ja terveyskeskuslääkärien arvioita omasta seksuaalilääketieteen osaamisestaan sekä asenteista ja käytännöistä.

Seksuaaliterveys on keskeinen osa yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sen merkitys ulottuu fyysisen terveyden lisäksi psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, ja sen häiriöt voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi.

Tästä huolimatta seksuaaliasiat jäävät terveydenhuollossa usein vähälle huomiolle. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että seksuaaliongelmat ovat yleisiä, mutta niiden puheeksi ottaminen koetaan haastavaksi sekä potilaiden että ammattilaisten toimesta.

– Potilaat ovat yleensä valmiita keskustelemaan seksuaaliasioista, mutta odottavat lääkärin ottavan aiheen esille, Aromaa kertoo tiedotteessa.

Aromaan väitöstutkimuksen tavoitteena oli arvioida suomalaisten gynekologien itsearvioitua seksuaalilääketieteen osaamista, asenteita, käytäntöjä ja koulutusta. Lisäksi tuloksia verrattiin suomalaisten terveyskeskuslääkärien vastauksiin laajemman näkökulman saavuttamiseksi.

Tutkimusaineisto kerättiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella, joka sisälsi kattavan valikoiman kysymyksiä liittyen potilaiden seksuaaliongelmien hoitoon, aiempaan seksuaalilääketieteen koulutukseen sekä koettuihin puheeksi oton esteisiin. Kysely lähetettiin kaikille Suomen Gynekologiyhdistyksen jäsenille sekä satunnaisesti valituille tuhannelle terveyskeskuslääkärille.

Valtaosa gynekologeista arvioi omaavansa hyvät valmiudet keskustella potilaiden kanssa seksuaaliongelmista, mutta koki puutteita osaamisessaan seksuaaliongelmien hoidossa. Vaikka lähes kaikki vastaajat pitivät seksuaaliongelmien hoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa, alle puolet ilmoitti kysyvänsä niistä säännöllisesti. Yleisimmiksi esteiksi aiheen puheeksi ottamiselle nousivat ajanpuute sekä riittämätön koulutus ja kokemus seksuaalilääketieteestä.

Myös terveyskeskuslääkärit pitivät aihetta tärkeänä, mutta kysyivät ongelmista harvemmin ja raportoivat enemmän esteitä kuin gynekologit.

– Harva vastaaja kummastakaan ryhmästä ilmoitti, että heidän organisaatiossaan olisi selkeät ohjeet seksuaaliongelmista kärsivien potilaiden jatkohoitoon lähettämisestä, selittää Aromaa.

Gynekologit arvioivat seksuaalilääketieteen koulutuksen riittämättömäksi sekä lääketieteen perus- että erikoistumisopinnoissa, ja suurin osa vastaajista ilmaisi tarpeen täydennyskoulutukselle. Lääkärien heikko itsearvioitu osaaminen oli yhteydessä riittämättömäksi koettuun koulutukseen kaikilla koulutustasoilla.

Tulokset korostavat tarvetta kehittää seksuaalilääketieteen koulutusta eri tasoilla, jotta lääkäreillä olisi paremmat valmiudet kohdata ja hoitaa potilaiden seksuaaliongelmia. Koulutuksen lisääminen sekä selkeiden hoitopolkujen ja ohjeistusten luominen voisivat parantaa seksuaaliasioiden huomioimista terveydenhuollossa. Lisäksi tarvitaan jatkotutkimusta siitä, miten koulutuksen ja käytäntöjen kehittäminen vaikuttaa potilaiden hoidon laatuun ja lääkärien valmiuksiin ottaa seksuaaliasiat puheeksi potilaiden kanssa.

Aromaa esittää väitöskirjansa Attitudes and Clinical Practices Toward Sexual Problems – A National Survey on Sexual Medicine Among Obstetrician-Gynecologists in Finland julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5. joulukuuta kello 12.15 (Satasairaala, Auditorio N2, Sairaalantie 3, Pori).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on dosentti Pauliina Aukee (Itä-Suomen yliopisto; Sairaala Nova, Keski-Suomen hyvinvointialue) ja kustoksena professori Päivi Polo (Turun yliopisto; Naistenklinikka, Tyks, Varha). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on synnytys- ja naistentautioppi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)