Brandi Carlile on niitä muusikoita, jotka ovat saavuttaneet pitkäjänteisellä työllä uskollisen kuulijakunnan, vaikka harvemmin hänen biisinsä hittilistoja kolkuttelevat.

Returning to Myself rakentuu jälleen tuttujen ja hyväksi havaittujen elementtien varaan. Biisit kulkevat hyvin ja ovat helposti lähestyttäviä. Ehkä ne on viimeistelty hieman liiankin helpoiksi. Levyn tuotanto on siinä määrin kiillotettu, että jotain olennaista on hävinnyt. Carlile on ollut parhaimmillaan, kun levyihin on jätetty hieman karheutta. Esimerkiksi vuonna 2009 ilmestynyt Give up the Ghost ja vuonna 2012 ilmestynyt Bear Creek onnistuvat paremmin.

Huono levy ei Returning to Myself ole, mutta kokonaisuus ei ole aivan parasta mahdollista. Parhaimmillaan levy on niissä pienimuotoisissa hetkissä, jolloin Carlilen äänelle annetaan tilaa hengittää.

Kenelle: Kevyen kantripopin ystävälle.

Arvio: Kärsii karheuden puutteesta.

Ilkka Lappi