Kaarina-talon tammikuun näyttelyn pääosassa ovat soitettavat arkut. Olli Terhon näyttelyssä Ikuisuuden aallot esillä olevat soitettavat arkut herättävät pohtimaan käsityksiämme muisto- ja käyttöesineiden sekä taideteosten rajoista. Näyttelyssä on esillä neljä arkkua, joista jokaisella on oma teemansa ja oma sointinsa. Terho yhdistää töissään kahden käytännön sanelemasta estetiikastaan tunnetun alan, vene- ja soitinrakennuksen, traditioita.

Vaikka arkut haastavat totuttuja tai sovinnaisia muotoja, ne synnyttävät mielikuvia vanhasta pohjoismaisesta perinteestä venehautajaisineen. Arkkujen puupinnat, kielet ja mahdollisuus tuottaa ääniä kutsuvat koskettamaan tavalla, jota ei yleensä liitetä näyttelyihin tai hautajaisseremoniaan.

Soitettavien venearkkujen tarina sai alkunsa Olli Terhon isän, Erkki Olavi Terhon, hautajaisista vuonna 2020. Veneenrakentajakoulutuksen saanut Olli Terho rakensi isänsä kuoltua veljensä kanssa arkun ja tämä lisäsi siihen lopuksi hetken mielijohteesta harpun kielet. Veneen mallisen arkun taustalla oli Ollin toteuttamatta jäänyt lupaus viedä isä purjehtimaan veistämällään veneellä. Arkussa haluttiin yhdistää tämä haave – meri ja toisaalta isän intohimoinen suhde musiikkiin.

Yksi näyttelyn ja arkkujen perusajatuksista on niiden sointi ja ajatus äänistä muistamisen muotona – värähtelynä, joka lähtiessään matkaan ei oikeastaan koskaan katoa, vaan jatkaa matkaansa eri olomuodoissa. Ensimmäistä Olli Terhon rakentamaa arkkua soittivat hänen veljensä ja Leif Segerstam isän muistotilaisuudessa. Myös näyttelyssä mukana olevilla arkuilla musisoidaan Kaarina-salissa järjestettävässä avajaiskonsertissa. Muusikot Tuomas Tainio ja Severi Pyysalo ovat olleet mukana vaikuttamassa arkkujen sointiin ja tutkivat arkkujen olemusta musiikillisen improvisoinnin kautta.

Arkuilla ja niiden muodoilla ei ole varsinaisia esikuvia. Myös muotokieli on improvisaatiota, eli kaikki rakenteet on tehty ja sovitettu kerralla. Puutavarasta ei ole pyritty valitsemaan virheetöntä materiaalia. Puun erityispiirteet ovat osa teosta, eivät vikoja, vaan jotakin joka tuo siihen oman lisänsä.

Olli Terho toimii Kaarinan Kuusistossa telakointiyrittäjänä. Terho on tehnyt koko ikänsä töitä käsillään ja hänellä on myös veneveistäjän koulutus. Terho ei koe itseään taiteilijana, vaan ennemminkin orgaanisen materiaalin muotoilijana tai veistäjänä. Kun tehdään käyttöesineitä, tekeminen on puun ja sen ominaisuuksien tulkitsemista, jossa materiaali antaa oman ilmeensä muotokielelle. Arkkujen tekoprosessi on samanlainen – puun on annettu hakea muotonsa sen omilla ehdoilla. Arkkujen rakenteet ja muodot on improvisoitu, ei suunniteltu ja työn on annettu edetä siihen suuntaan, kuin se luontaisesti etenee. Näyttelyn yksi tarkoituksista onkin Terhoa askarruttava kysymys siitä, missä kulkee käsityön ja taiteen raja – mikä on käyttöesine ja mikä koriste-esine?

Terhon suhde arkkuihin on henkilökohtainen – hänen isänsä ja setänsä on haudattu Ollin tekemissä arkuissa ja niiden tekoprosessissa on ollut mukana koko hänen perheensä.

Terhoa kiehtoo ajatus sattumanvaraisuudesta tai kohtalosta. Isän arkku syntyi aikanaan hetken innoituksesta kahdessa päivässä. Myös arkun käyttäminen soittimena oli hetken mielijohde. Kaikki toimi kuitenkin sattumalta hyvin. Ympyrä sulkeutui, kun näyttelyyn rakennetut arkut vietiin näyttelyn avajaiskonserttiin valmistautumista varten Turun konserttitalolle, jossa klassisen musiikin intohimoisena kuluttajana tunnettu isä kävi usein konserteissa.

Turkulaiset muusikot, vibrafonisti Severi Pyysalo ja lyömäsoittaja Tuomas Tainio, heittäytyvät haastamaan perinteisiä käsityksiä soittimien ja käyttöesineiden rajoista Kaarina-salissa keskiviikkona 7.1. järjestettävässä improvisaatiotuokiossa. Pääinstrumentiksi nousevat Olli Terhon veistämät, Kaarina-talon aulassa samana päivänä avautuvassa näyttelyssä esillä olevat soitinarkut, joilla kukaan ei ole konsertoinut aikaisemmin. Kyseessä on sekä soittajille että yleisölle ensi-ilta tai tutkimusmatka, jonka aikana pyritään Pyysalon sanoin ”ratkaisemaan arkkujen arvoitus improvisaation keinoin”.

Myös itse arkkujen muotokieli on improvisaatiota, ja muusikot ovat olleet veistäjän kanssa mukana vaikuttamassa niiden sointiin. Soittimien äänimaailma syntyy niihin viritetyistä harpun kielistä ja Terhon kehittelemistä ainutlaatuisista puukielistä. Kokeneet muusikot Tainio ja Pyysalo ovat esiintyneet ja improvisoineet yhdessä aiemminkin. Konsertin pohjana toimii myös säveltäjänä tunnetun Pyysalon luoma äänimaisema, jota arkkujen ohella täydentävät vibrafoni sekä erilaiset lyömäsoittimet.

Severi Pyysalo on suomalainen vibrafonisti ja säveltäjä, joka on aikanaan valittu vuoden eurooppalaiseksi jazzsolistiksi. Pyysalo on urallaan tehnyt yhteistyötä useiden suomalaisten ja ulkomaisten jazzmuusikkojen kanssa. Jazzmusiikin lisäksi Pyysalo on säveltänyt Radion sinfoniaorkesterille ja Turun filharmoniselle orkesterille sekä tehnyt musiikkia muun muassa Grimmin satuihin.

Tuomas Tainio on kymiläistaustainen pitkän linjan muusikko, joka työssään Turun filharmonisen orkesterin (TFO) lyömäsoittimien äänenjohtajana on tottunut soittamaan mitä vain – pölynimurista piiskaan ja ratakiskosta kirjoituskoneeseen. Tainio on uransa aikana tehnyt musiikkia laajalla skaalalla – klassisen ohella myös jazzia ja muuta kevyttä musiikkia eri kokoonpanoissa.

Konsertti Kaarina-talossa keskiviikkona 7. tammikuuta kello 18 ja näyttelyn avajaiset kello 19–20.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)