Kirkolliskokous kokoontui kevään toimikauden ensimmäiseen täysistuntoonsa Linnasmäen opistolla maanantai-iltana 4. toukokuuta päivän 150-vuotisjuhlallisuuksien jälkeen. Arkkipiispa Tapio Luoma käsitteli avauspuheessaan pelkojen ja uhkakuvien vaikutusta yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lisääntymiseen. Hän havainnollisti, kuinka uskontodialogi voi lieventää tietämättömyyden aiheuttamaa epäluuloa ja kielteistä ajattelua.

Arkkipiispa totesi, että nykyisessä uhkakuvien maailmassa pelon aiheuttajiin ovat ydinaseiden ja ilmastonmuutoksen lisäksi liittyneet omaa henkilökohtaista valtaa ja kunniaa tavoittelevat suurvaltojen johtajat:

– Viime vuosien ja kuukausien tapahtumat ovat osoittaneet, että mahtavuudestaan huolimatta kukaan johtaja ei pysty muokkaamaan maailmaa mieleisekseen. Mitä enemmän hän sitä yrittää, sitä sekavammaksi asiat käyvät. Ja mitä enemmän johtaja turvautuu keinovalikoimissaan pelotteluun ja uhkailuun, sitä suuremmaksi hänen asemaansa kohdistuva uhka aikaa myöten kasvaa.

Arkkipiispa totesi, että Euroopan valtioissa ja osin myös Yhdysvalloissa pelkoja ja uhkakuvia on liitetty maahanmuuttoon ja erityisesti islaminuskon leviämiseen. Hän viittasi ääri-islamististen ryhmiin, joiden terroriteot ja muut julmuudet islamin nimissä värittävät käsitystä koko islamin uskonnosta. Hän huomautti, että myös äärikristillinen puhe on lisääntynyt, esimerkkinä Yhdysvalloista kuultu Jumalan vihalla uhkailu ja venäläisten johtajien puheet pyhästä sodasta Ukrainassa.

– Itse asiassa sekä kristillisen, juutalaisen että islamilaisen ääriajattelun juuret ovat samat. Nämä liikehdinnät ovat reaktiota yhteiskuntien nopeaan modernisoitumiseen ja maallistumiseen. Pelko perinteisen maailmankuvan menettämisestä ja uusien virtausten uhka ovat saaneet kaikissa uskonnoissa aikaan pyrkimyksiä torjua ne tavoilla, jotka itse aiheuttavat pelkoa ja uhkakuvia.

Arkkipiispa kertoi viimesyksyisestä, silmiä avaavasta vierailuistaan Kazakstaniin, Uzbekistaniin ja Pakistaniin.

– Viime syksyn matkojen tärkeimpiä anteja oli vakuuttuminen siitä, että uskontojen välistä dialogia tarvitaan. Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys antavat tilaa mielikuville, joita on helppo ulkoa käsin ohjailla. Mitään uskontoa ei pidä lähtökohtaisesti pelätä, eikä minkään uskonnon pidä rakentua toisen uskonnon pelkäämiselle tai sillä pelottelemiselle.

Arkkipiispa pohti, että uskontodialogiin suhtaudutaan varautuneesti ainakin siitä syystä, että siihen antautumisen katsotaan johtavan omasta uskosta tinkimiseen. Omana havaintonaan hän totesi tilanteen olevan päinvastainen.

– Vuorovaikutus toisella tavalla uskoviin jopa vahvistaa omaa uskonnollista identiteettiä, ei heikennä sitä. Sekä kristityissä että muslimeissa kohtasin ihmisiä, jotka kaipaavat Jumalan kosketusta ja toisen ihmisen myötätuntoa. On äärimmäisen valitettavaa, jos emme tätä kaipausta suostu huomaamaan.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)