Kevään kuuma puheenaihe ovat olleet hallituksen tiukat 240 miljoonan euron sote-säästöleikkaukset. Säästökuurin osamaksajaksi valikoituvat sairastavat suomalaiset. Säästöistä 90 miljoonaa on tarkoitus kerätä kokoon korottamalla lähes kaikkia terveydenhuollon asiakasmaksuja 20 prosentilla. Ideariihien rikkautta ovat myös täysin uudet asiakasmaksut, kuten erityistoimenpiteiden ja leikkauksien uudistuva hinnoittelu. Kuolemakin käy kalliiksi, sillä hinnastoon lisätään vainajien säilytyksestä uusi vuorokausimaksu ja kuolemansyyn selvitys muuttuu maksulliseksi.

Asiakasmaksut ovat jo ennestään olleet voimakkaasti nousujohteisia, pääministeri Petteri Orpon hallituskauden aikana terveyskeskusmaksut ovat nousseet huimat 74 ja poliklinikkamaksut 88 prosenttia. Ja tämä todella alkaa näkyä, etenkin pitkäaikaissairaiden kukkarossa. Heikoimmassa asemassa ovat eläkeläiset, työttömät ja pienituloiset. Huonot kortit geenipelissä saaneena, paljon sairastavana työssä käyvänäkin hintojen nousu tuntuu. Kun poliklinikkamaksuja kertyy yhteen kuukauteen useampia, muita menoja on kiristettävä. Entistä tiukemmin lompakot laihtuvat, koska samaan aikaan toisaalla Kela-korvattavien lääkkeiden lista lyhenee ja lääkekulut nousevat. Erityisesti seniorikansalaisille suunnatussa hallituksen lahjapaketissa nousevat myös ympärivuorokautisen palveluasumisen ja kotihoidon maksut.

Tilanne on monelle eläkeläiselle tukala. Jos asumisen ja laskujen jälkeen eläkkeestä jää käteen pari hassua satasta, sillä ei makseta sairaskuluja. Maksukorotusten toteutuessa kynnys varhaiseen hoitoon hakeutumiseen nousee huomattavasti. Vakavien sairauksien kohdalla tämä heikentää hoitotuloksia ja tulee huomattavasti kalliimmaksi kaikille osapuolille.

Maksujen noustessa toivoisi asiakkaalle edes valinnanvaraa päättää, mistä haluaa maksaa. Haluaako pulittaa esimerkiksi minuutin kestävästä lääkärin ”veriarvot ovat ok”-soitosta vai katsooko itse tulokset OmaKannasta. Eikö loogisesti isommalla rahalla pitäisi saada enemmän palvelua? Odotan jatkossa, että lääkäri on edes vilkaissut potilastietojani etukäteen, eikä niiden läpikäymiseen tuhlata koko vastaanottoaikaa. Kuulostaisiko reilulta, Petteri?

Hannele Sivonen