Bengtsårin saarella Hankoniemellä on mielenkiintoinen historia. Se tunnetaan jo jääkaudelta, siitä on merkintöjä kivikaudelta, ja vanhimmat asiakirjat 1500-luvulta kertovat saarella asuneen viljelijöitä ja 1900-luvun alkuun mennessä sinne oli kehittynyt pieni kylä. Helsinki perusti sinne pahatapaisten poikien kasvatuslaitoksen vuonna 1908. Saaren historia vertautuu Seilin saareen eristyslaitoksineen.

Kun Hankoniemi luovutettiin Neuvostoliitolle, se linnoitti saaren, miinoitti ja piikkilangoitti rannat, kaivoi juoksuhautoja, rakensi korsuja. Venäläisten luovuttua Hankoniemestä joulukuussa 1941 vaadittiin paljon työtä sodan runteleman luonnon saattamiseksi kuntoon.

Saaren synkästä historiasta ei ole jälkeäkään, kun sadat lapset viettävät siellä hauskoja leiripäiviä eri yhdistysten järjestämillä kesäleireillä.. Myös Luontoliiton leirit järjestetään Bengtsårissa ja 18-vuotias Pisara Härkönen, Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelija, on yksi leirinohjaajista.

– Liityin jo kahdeksan vanhana Luontoliittoon, joten olen kasvanut sen piirissä oikeastaan koko ikäni. Isäni johdatti minut tähän harrastukseen, josta on nyt tullut jo muutamaksi vuodeksi kesätyöni. Erityisen hienoa on saada tehdä työtä luonnon parissa ja saaristossa, Härkönen sanoo.

– Olin ensimmäisen kerran leirinohjaajana 15-vuotiaana. Työ alkaa ohjaajien koulutuksella, että osataan pitää hyvin huolta lapsista. Jokaisella ohjaajalla on oma telttaryhmä, johon kuuluu kolmesta viiteen lasta. Lasten iät ovat kahdeksan ja kahdentoista välillä ikäryhmittäin jaettuina. Varhaisnuorten, nuorten ja perheleirit ovat erikseen, Härkönen kertoo.

Työhön kuuluu paljon toimintaa pitkin päivää.

– Hoidetaan lasten ruokailut, vedetään luontoleikkejä ja -työpajoja, askarrellaan ja siitäkin huolehditaan, että leirialue pysyy siistinä. Illalla kootaan oma telttaryhmä hammaspesulle, luetaan iltasatu ja katsotaan, että kaikki nukahtavat hyvillä mielin. Joskus kun jollakin on koti-ikävä, on turvauduttava koti-ikävän poistopilleriin eli ksylitolipastilliin. Se on yleensä tepsinyt, Härkönen nauraa.

Luontoliittolaisena Härköselle on tärkeä kasvattaa leiriläisiä ymmärtämään luonnonsuojelua ja rakastamaan luontoa.

– Saaristossa kun ollaan, niin Itämeren suojeluasiakin nousee esiin. Pienten lasten kanssa katsotaan vaikka millaisia pieneliöitä vedestä löytyy, mutta enemmän tutkitaan saaren kasveja ja eläimiä. Joskus tehdään jännittäviä lepakkokävelyitä. Tärkeintä on, että lapset saavat olla luonnossa ja nauttivat siitä. Isompien lasten kanssa mietitään sitten jo ihmisten toiminnan syitä ja seurauksia luontoon liittyen, Härkönen kuvailee.

Saarella työskentelee myös Helsingin kaupungin palkkaamia 16–17-vuotiaita nuoria, osa keittiöapulaisina, osa saarityöntekijöinä. Nuorten työnkuvaan kuuluu esimerkiksi avustaminen vesibussiliikenteessä ja lampaiden hoidossa.

Härkönen kirjoittaa ylioppilaaksi vuoden päästä syksyllä ja tulevaisuuden haaveena on näyttelijän uran lisäksi työ luonnonsuojelun parissa. Kesätyö saaristossa luonnon keskellä ja lasten parissa toimiminen antaa hyvää harjoitusta ja pohjaa monellekin alalle.

Merja Marjamäki