Ysitien varrella sijaitseva Urjala heräsi juhannusaattona poikkeukselliseen vilinään, kun perinteinen juhannustori keräsi keskustaan tuhansia kävijöitä. Tori täyttää keskustan ja torialueen ihmisistä tavalla, joka jaksaa yllättää vuosi toisensa jälkeen. Väenpaljous näkyy aurinkoisena perjantaiaamuna luonnollisesti myös liikenteessä: vapaita pysäköintipaikkoja saa etsiä ja kulkuvälineiden joukossa on liikuttava harkiten. Kesäautot ja äänekkäät traktorit liehuvine koivunoksineen ja Suomen lippuineen kääntävät katseita. Urjalan kokoisessa pitäjässä vastaava väenpaljous on harvinaista, mutta juhannusaattona siihen on totuttu.

Tori kuhisee väkeä tungokseen asti, kun ihmiset kokoontuvat nauttimaan kesäisestä tunnelmasta, toritarjonnasta ja tuttujen seurasta. Parhaimmillaan väenpaljous hidastaa liikkumista huomattavasti. Etsivätpä kävijät tuoreita mansikoita tai muurinpohjalettuja, jonottamiseen on syytä varautua. Juhannustorilla se ei kuitenkaan tunnu haittaavan ketään – päinvastoin, jonot kuuluvat olennaisena osana tapahtuman tunnelmaan.

Tori toimii ennen kaikkea kohtaamispaikkana. Paikallisten vauhti hidastuu väistämättä, sillä tuttuja tulee vastaan tämän tästä. Kuulumisia vaihdetaan muutaman askeleen välein, ennen kuin matka jatkuu seuraavan tutun luokse. Näin käy myös urjalalaisten Veijo Heinosen ja Janne Suonpään kohdalla.

– Urjalan juhannustorihan on koko Pirkanmaan ydin. Kun täällä kiertelee, sen ymmärtää kyllä miksi. Täällä on iloinen meininki, paljon väkeä ja myyjiä. Ei tänne enää paljoa enempää ihmisiä mahdu, Heinonen tiivistää torilla vallitsevaa tunnelmaa.

Urjalan tori valittiin Aamulehden vuoden 2023 äänestyksessä parhaaksi kesätoriksi selvin äänin. Tori sai lähes puolet kaikista lukijakyselyn äänistä. Paikallisilta kysyttäessä heidän on vaikea nimetä yhtä yksittäistä syytä sille, mikä tekee torista niin erityisen.

– Tästä on vain vuosien aikana kehkeytynyt niin tärkeä perinne. Tori on sen verran tunnettu, että kyllä tänne tullaan pitkienkin matkojen päästä, Suonpää toteaa.

Juhannustorin ohjelmaan kuuluu vuoden urjalalaisen palkitseminen. Urjalan Yrittäjien hallitus myönsi tämänvuotisen kunniakirjan Tellervo Santarannalle hänen pitkäjänteisestä ja aktiivisesta toiminnastaan eri järjestöissä. Santaranta on Urjalan Sanomien pitkäaikainen avustaja, ja hän on nostanut esille kulttuurihistoriallisesti merkittäviä aiheita.

– Olihan tämä suuri yllätys. Tuntuu hyvältä, että saa tunnustusta ja kiitosta tekemästään työstä. Kyllä siinä tippa tuli linssiin, Santaranta myöntää silminnähden liikuttuneena.

Kello lähenee keskipäivää ja osa myyntikojuista näyttää olevan jo hieman tyhjillään – kauppa on selvästi käynyt vilkkaana. Forssan Koijärveltä kotoisin oleva marja- ja vihannesmyyjä Irmeli Vinnikainen on tuttu näky Urjalan torilla. Vuosien kokemuksella hän toteaa epäröimättä, että juhannuksen selkeä suosikkituote on uudet perunat.

– Olisin ottanut mukaan enemmänkin, mutta autoon ei yksinkertaisesti mahtunut. Perunoita on vielä jäljellä, mutta porkkanat ja mansikat ovat jo loppu. Kuulemani mukaan mansikat ovat kaikilta kojuilta myyty loppuun, Vinnikainen kertoo.

Muissakin kunnissa kiertelevä torimyyjä mainitsee Urjalan torin erityispiirteeksi aidon maalaistunnelman.

– On ihana huomata, että vaikka ympärillä on hulinaa, ei kenelläkään ole minnekään kiire.

Kun viimeisetkin kojut tyhjenevät ja keskusta vähitellen hiljenee, tapahtuman henki jää kuitenkin elämään. Pieni pitäjä kasvoi hetkeksi kokoaan suuremmaksi, mutta säilytti silti oman luonteensa. Torin vetovoimaa on vaikea kuvata sanoin ja juuri siinä piilee osa sen viehätyksestä.

Urjalan Huhdissa kisattiin juhannusaattona perinteiseen tapaan vihdanheiton maailmanmestaruudesta. MM-kisoja on kilpailtu Urjalassa vuosittain yhtäjaksoisesti 48 vuoden ajan. Kisojen luoja on urjalalaislähtöinen Mauri Helminen, joka toimi tänäkin vuonna kisojen tuomarina.

– Leikkimielisestä ideasta tämä aikoinaan lähti. Taustalla oli yhteisöllisyyden lisääminen, kun kaveripiiri alkoi hajaantua ympäriinsä. Juhannukseksi porukka tuli aina takaisin kotiseudulle ja jotakin yhteistä oli keksittävä, Helminen kertoo.

Yhteisöllisyys on säilynyt tapahtuman kantavana voimana läpi vuosien.

– Kuten voi nähdä, täällä ei maailman murheet paina, Helminen sanoo viitaten tapahtuman ilmapiiriin.

Avoimessa tapahtumassa nähtiin historiallinen hetki, kun 1990-luvulta asti voimassa ollut ennätys – 15,75 metriä – rikkoutui helsinkiläisen Jere Hyvösen heitettyä vihdan 16,85 metrin pituuteen.

– Heittokenttä jäi lyhyeksi ja mittaamista varten jouduimme hakemaan mitan autosta, Helminen toteaa.

Elina Oksanen