Nykyinen Turun katolinen seurakunta eli Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunta viettää satavuotisjuhlaansa itsenäisenä seurakuntana.

Katolisen kirkon historia Suomessa ja Turussa on tätä paljon pidempi mutta reformaation myötä katolilaisuudesta tuli Ruotsi-Suomessa virallisesti kiellettyä kahdensadan vuoden ajaksi. ”Ken ikinä kääntyy paavin oppiin, hänellä ei milloinkaan ole oleva kotia Ruotsin rajojen sisäpuolella…”. Näin säädettiin Örebron valtiopäivillä 1617.

Reformoidussa Suomessa katolinen kirkko on elänyt hitaan kasvun hiljaiseloa näihin päiviin asti. Nykyisen Turun seurakunnan alku on ollut kourallisessa keskieurooppalaisia merimiehiä, kauppiaita ja panimomiehiä, jotka viettivät messua ensin kotioloissa, sitten vaatimattomassa puukappelissa Puistokadulla, kunnes Ursininkadulta (silloin Birgerinkatu) löytyi sopiva paikka nykyisen sijainnin naapurista.

Kahdesta asunnosta yhdistetyssä kappelissa hollantilainen kirkkoherra isä Guliemus Cobben saarnasi ensimmäistä kertaa 26.9.1926. Hän jäi asumaan Turkuun ja alkoi pitää omaa kirkonkirjaa – näin Turun seurakunta oli syntynyt.

Seuraava Turun kirkkoherra, saksalainen isä Laurentius Holzer oli varsinainen monitoimimies. Hän sekä järjesteli uuden puisen kappelin tontin ja rahoituksen että toimi sen arkkitehtina ja rakennusmestarina. Talvisodan aikana seurakunnan toiminnan rahoitus sakkasi, ja Holzer keksi nikkaroida puuleluja laudanpätkistä leluliike Casagrandelle myytäväksi. Tulppaanien sipuleitakin hän osti ja myi huutokaupassa tehdäkseen tiliä kappelin rakennusvelkojen kattamiseen ja rahoittaakseen Pyhän Sydämen sääntökunnan sisarille lastenkodin.

Puukappeli purettiin vanhuuttaan ja nykyinen kirkkorakennus valmistui vuonna 1966. Seurakunnassa oli tuolloin 225 jäsentä. Uusissa tiloissa aloitti myös uusi kirkkoherra isä Jan Paus vuonna 1967, jonka myötä alettiin sunnuntaisin päämessun jälkeen kokoontua kirkkokahveille. Perinne jatkuu edelleen, mikä itse asiassa ei ole kovin tavallinen katolilainen tapa. Kahvitus järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja pöydät notkuvat kotimaisista ja kansainvälisistä herkuista kunkin vuorossa olevan kahvitusryhmän mieltymysten ja kansallisuuden mukaan.

Turun katolinen seurakunta on, kuten äitikirkkokin, sangen kansainvälinen. Seurakunnassa on yli 70 kansalaisuutta ja seurakunnassa puhutaan yli 40 kieltä. Messuja järjestetään suomeksi, ruotsiksi, latinaksi, puolaksi, vietnamiksi, arameaksi ja tagalogiksi – eli messut vietetään pitkälti kirkkokansan omilla kielillä. Joillekin tämä, ja moni muukin, piirre nykyajan katolilaisuudessa voi tulla yllätyksenä.

Kansainvälisyyden lisäksi messussa huomio voi kiinnittyä siihen, miten kirkossa käyvät kaikki ikäryhmät. Perheet käyvät messussa mukanaan niin vauvat, taaperot kuin teinitkin – ääntä lapsista toki välillä lähtee ja pikkuiset karkailevatkin silloin tällöin, mutta on hyvin luonnollista, että kirkko, joka erityisellä tavalla toivottaa lapset tervetulleeksi maailmaan. toivottaa heidät tervetulleeksi myös messuun. Myös uusien katolilaisten joukossa on monen ikäisiä aina nuorista aikuisista eläkeläisiin, ja monet heistä löytävät tiensä kirkkoon tuntematta entuudestaan ainoakaan katolilaista.

Birgittalaissisaret palasivat Suomeen vuonna 1986 nelisensataa vuotta Naantalin luostarin sulkeutumisen jälkeen. Luostarissa on yhdeksän sisarta (nunnaa), ja he ovat kotoisin Intiasta ja Meksikosta. Turussa on tänä päivänä toimiva nunnaluostari – matkailijat tietävät tämän kenties jopa paikallisia paremmin, sillä nunnat ylläpitävät majataloa.

Seurakunnan historiaan on tähän mennessä mahtunut yhdeksän kirkkoherraa. Nykyinen kirkkoherra, isä Peter Gebara on johtanut seurakuntaa vuodesta 2003. Isä Peter ja myös toinen pappi, kappalainen Stanisław Zawiłowicz, ovat kotoisin Puolasta. Miehet puhuvat hyvää suomea. Sunnuntaisin papeilla on kova kiire, sillä kaikilla on heille asiaa.

Lauantaina 29. syyskuuta vietetään katolinen juhlamessu Mikaelinkirkossa kello 11 oman Ursininkadun katolisen kirkon sijaan. Kaikki ovat tervetulleita mukaan messuun, mutta ehtoolliselle eli kommuuniolle voivat osallistua vain katolilaiset. Messukävijä voi asettua kommuunioriviin ja kommuunion sijaan saada papilta siunauksen, kunhan muistaa laittaa kätensä vastakkaiselle olkapäälle sen merkiksi, ettei ota ehtoollista.

Kirkon seurakuntasalissa järjestetään valokuvanäyttely kirkon historiasta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)