Uusi tutkimus osoittaa, että hevosen luonne ei riipu pelkästään perimästä, iästä tai rodusta, vaan liittyy systemaattisesti myös siihen, miten hevosta pidetään, ratsastetaan ja hoidetaan. Myös omistajan ja hevosen välisen suhteen laadulla on merkitystä. Tulokset korostavat jokapäiväisten hoitoon ja käsittelyyn liittyvien valintojen merkitystä hevosen luonteelle ja hyvinvoinnille.

Hevosen luonteen on jo pitkään tiedetty vaikuttavan sen hyvinvointiin, koulutustuloksiin sekä ihmisen ja hevosen välisen vuorovaikutuksen laatuun. Vaikka perimällä ja biologisilla tekijöillä on selvä rooli hevosen luonteen kehittymisessä, huomattavasti vähemmän tiedetään ihmisen muokkaaman ympäristön mahdollisista vaikutuksista.

– Luonne ei kehity ympäristöstä riippumatta. Hevoset elävät meidän niille rakentamissa ympäristöissä ja vuorovaikutussuhteissa, ja tutkimustulostemme mukaan näillä on merkitystä, kertoo tiedotteessa tutkimuksen pääkirjoittaja, tutkijatohtori Océane Liehrmann Turun yliopistosta Suomesta ja Ruotsin maatalousyliopistosta.

Tutkimusryhmä toteutti vuosina 2023–2024 kansainvälisen verkkokyselyn, johon vastasi 2 257 hevosenomistajaa, jotka omistivat yhteensä noin 2 767 hevosta muiden muassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Omistajat arvioivat hevostensa luonnetta 52 kohdan kyselylomakkeen avulla ja antoivat yksityiskohtaisia tietoja hevosten elinolosuhteista, ratsastuksen ja maastakäsittelyn määrästä, hevosten kanssa vietetystä ajasta, suitsien käytöstä, omistushistoriasta sekä vuorovaikutussuhteen kestosta.

Aineiston tilastollinen analyysi paljasti neljä hevosen luonteen ulottuvuutta: ihmissosiaalisuus eli taipumus hakeutua ja nauttia vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa, tarkkaavaisuus eli kyky kiinnittää huomiota ihmisten antamiin vihjeisiin ja seurata niitä, neuroottisuus eli emotionaalisuus ja herkkyys stressille sekä sosiaalisuus hevosia kohtaan eli taipumus hakeutua myönteiseen ja ei-aggressiiviseen vuorovaikutukseen muiden hevosten kanssa.

Odotetusti luonteeseen vaikuttivat eniten yksilöön liittyvät tekijät, kuten ikä, sukupuoli ja rotu. Lämminveriset hevoset saivat korkeimmat pisteet neuroottisuudessa, kun taas kylmäveriset saivat matalimmat pisteet. Ruunat saivat johdonmukaisesti tammoja korkeammat pisteet sekä ihmissosiaalisuudessa että tarkkaavaisuudessa.

Omistajan ja hevosen välisen vuorovaikutussuhteen kesto ja vakaus olivat yhteydessä ihmissosiaalisuuteen. Samalla omistajalla yli kymmenen vuotta olleet hevoset saivat noin 12 prosenttia korkeammat pisteet kuin hevoset, jotka olivat olleet omistajallaan alle vuoden. Monella eri omistajalla olleet hevoset taas saivat matalammat pisteet kuin suoraan kasvattajalta ostetut.

– Nämä yhteydet osoittavat, että tuttuus ja vuorovaikutussuhteiden jatkuvuus vaikuttavat siihen, miten avoimesti ja mielellään hevoset ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Toistuvat omistajan tai tallin vaihdokset vaikuttavat pysyvästi hevosen halukkuuteen hakeutua vuorovaikutukseen ihmisten kanssa, Liehrmann kertoo.

Hevoset, joiden omistajat viettivät niiden kanssa useammin aikaa ilman tavoitteita ja vaatimuksia, rapsutuksia tarjoten ja läsnä ollen, saivat korkeammat pisteet ihmissosiaalisuudessa. Ratsastamistiheys puolestaan liittyi rauhallisuuteen: hevoset, joilla ratsastettiin 4–7 kertaa viikossa, saivat korkeammat pisteet tarkkaavaisuudessa ja matalammat pisteet neuroottisuudessa, kun taas harvoin ratsastetut hevoset saivat korkeammat pisteet neuroottisuudessa. Tämä saattaa viitata säännölliseen harjoitteluun liittyvään tottumukseen tai siihen, että säännölliseen käyttöön valitaan rauhallisempia hevosia.

Yksi selkeimmistä tutkimustuloksista liittyi sosiaalisuuteen muita hevosia kohtaan: yksinään pidetyt hevoset saivat johdonmukaisesti matalammat pisteet kuin ne hevoset, jotka elivät lajitovereidensa kanssa joko pareittain tai laumoissa.

Hevoset, joita pidetään yksinään, saattavat saada matalammat pisteet siksi, että sosiaalinen eristäminen rajoittaa mahdollisuuksia sosiaaliseen käyttäytymiseen. Voi myös olla, että sosiaalisesti sopimattomina pidettyjä hevosia pidetään eristyksissä. Tulokset tukevat joka tapauksessa sosiaalisten elinolojen merkitystä sekä hevosen hyvinvoinnille että käyttäytymisen kehittymiselle.

Tutkijat painottavat, että kyseessä on poikittaistutkimus eikä siinä osoiteta syy-seuraussuhteita. Havaitut yhteydet ovat myös suhteellisen heikkoja. Tarvitaan pitkittäistutkimuksia, jotta saadaan selville vaikuttaako hevosten hoitoon liittyvät valinnat niiden luonteeseen, luonne hoitoon liittyviin valintoihin, vai sekä että.

Tutkimustulokset osoittavat, että hevosten elinolot, ihmisten kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen tiheys ja laatu sekä omistushistorian vakaus olivat kaikki yhteydessä havaittuihin eroihin hevosten luonteenpiirteissä.

– Sillä, että ymmärrämme miten hoito ja vuorovaikutussuhteet liittyvät hevosten luonteeseen, on suora vaikutus myös niiden hyvinvointiin. Jos suunnittelemme elinympäristöjä, jotka antavat hevosille mahdollisuuden kehittyä sosiaalisesti, ylläpitää vakaita suhteita ja nauttia myönteisestä vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa, emme tee hevosista pelkästään helpommin käsiteltäviä, vaan saatamme myös tukea niiden luonteen myönteistä kehitystä, summaa Liehrmann.

Tutkimus on julkaistu Royal Society Open Science -tiedelehdessä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)