Kaksi ihmistä voi saada saman masennusdiagnoosin, vaikka heidän oireensa poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tutkijat halusivat selvittää, näkyykö tämä yksilöllisyys myös aivojen toiminnassa.

Masennus koskettaa noin 332 miljoonaa ihmistä eli 5,7 prosenttia aikuisista globaalisti, WHO arvioi (2025). Masennus on Suomessa yleisin yksittäinen syy sekä pitkiin sairauspoissaoloihin että työkyvyttömyyseläkkeisiin.

Helsingin yliopiston tutkijat mittasivat 263 masennusta sairastavan ja 75 terveen verrokin aivotoimintaa.

Analyysissä erottui viisi ryhmää, joilla aivoalueiden toiminnalliset yhteydet poikkesivat toisistaan. Toiminnalliset yhteydet kuvastavat sitä, miten hyvin aivoalueet toimivat samaan aikaan heijastaen aivoalueiden välistä viestintää.

– Erityisen kiinnostavaa oli, kuinka vastakkaisia aivojen toimintamalleja saman masennusdiagnoosin sisältä löytyi. Joillakin henkilöillä aivoalueiden välinen toiminnallinen yhteys oli tavallista voimakkaampaa, toisilla taas heikompaa, sanoo johtaja Satu Palva Helsingin yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksesta.

Yksi ryhmistä erottui erityisen voimakkaasta aivoalueiden yhteistoiminnasta, ja siihen liittyi henkilöiden runsaampi päihteiden käyttö. Toisessa ryhmässä, jossa aivoalueiden toiminnallinen yhteys oli heikkoa oireet painottuivat traumaperäiseen stressiin.

Löydös voi selittää, miksi aiemmat masennustutkimukset ovat päätyneet osin ristiriitaisiin tuloksiin. Sama diagnoosi voi kätkeä taakseen jopa vastakkaisia aivomuutoksia.

Tulos vahvistaa ajatusta siitä, että masennus ei biologisesti ole kaikilla samanlainen sairaus.

Aivotoimintaa rekisteröitiin millisekunnin tarkkuudella

Tutkijat mittasivat 263 masennusta sairastavan ja 75 terveen verrokin aivotoimintaa aivojen magneettikäyrällä eli MEG:llä, joka mittaa aivojen sähköisen toiminnan synnyttämiä heikkoja magneettikenttiä.

– Käyttämällä MEGiä pystyimme seuraamaan aivojen sähköistä toimintaa millisekuntien tarkkuudella. Näin pääsemme lähemmäksi sitä, mitä aivoissa todella tapahtuu hetkestä toiseen. Aiemmin masennuksen alatyyppejä on tutkittu menetelmillä, jotka reagoivat hitaammin, Palva toteaa.

Tutkijat jakoivat masennuspotilaat viiteen ryhmään sen mukaan, miten voimakkaasti ja millä taajuuksilla eri aivoalueet olivat yhteydessä toisiinsa.

Ryhmä 1. Aivoalueiden yhteys oli kohtalaisen voimakas. Oireet olivat laaja-alaisesti vaikeita: masennus, ahdistus, murehtiminen ja toimintakyvyn lasku korostuivat.

Ryhmä 2. Aivoalueiden yhteys oli heikko. Oireet olivat muihin ryhmiin verrattuna lievemmät.

Ryhmä 3. Aivoalueiden yhteys oli heikko laajalla alueella aivoja. Oireista korostui erityisesti traumaperäinen stressi.

Ryhmä 4. Aivoalueiden yhteys vaihteli: osa yhteyksistä oli heikkoja, osa voimakkaita. Oireista korostuivat masennuksen vaikeusaste, päihteiden käyttö ja heikko hyvinvointi.

Ryhmä 5. Aivoalueiden yhteys oli ryhmistä voimakkain. Oireista korostui päihteiden käyttö, kun taas traumaoireita oli vähemmän kuin muilla ryhmillä.

Kaikki viisi ryhmää erosivat myös terveistä verrokeista. Ero ei näkynyt pelkästään yhteyden voimakkuudessa vaan myös siinä, millä aivoalueilla ja millä taajuudella yhteys tapahtui.

– Emme ole vielä siinä pisteessä, että aivomittauksen perusteella voitaisiin valita potilaalle oikea hoito, mutta tutkimus näyttää yhden mahdollisen reitin siihen, Palva sanoo.

Pitkän aikavälin tavoitteena on yhdistää potilaan oireet siihen, miten hänen aivonsa toimivat.

Tulevaisuudessa aivotoiminnan mittaus voisi auttaa löytämään sopivan hoidon nopeammin kuin nykyinen tapa, jossa edetään enemmän kokeilun ja erehdyksen kautta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)