Piispanmunkki näyttää tutulta, mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Hillomunkin makumaailma löytyy nyt myös bostonista, pikkuleivästä ja drinkistä. Kävin viime viikolla Turun keskustassa Ruokakaupunki Turun kutsumana maistelemassa, mitä piispikselle tapahtuu, kun sitä lähdetään kunnolla muuntelemaan. Alkuiltapäivästä Gaggui Kaffelassa maisteltiin joukolla piispisbostonia, joka sisälsi kardemummalla maustettua pullataikinaa, vaniljakreemiä, vadelmaa ja kuorrutteeksi itse tehtyä pomadaa.

Mikä tarina on piispiksen taustalla?

– Piispanmunkki sai nimityksensä piispojen käyttämästä liperistä (piispojen virkapukuun kuuluvasta kaulustunnuksesta), kertoo Ruokakaupunki Turun vastaava Päivi Pohjolainen.

Taiteen talossa Sofia Pamilo oli loihtinut Piispisnaiset-nimisen muotoilun, jossa olevat munkit olivat siirrettävissä itse tuunattavaan piispikseen. Kuva: Kurt Hedborg

Perinteisestä turkulaisesta piispiksestä on kehitetty toistakymmentä erilaista tuotetta: limonadia, keksejä, drinkkejä, cocktaileja, mallasolutta, designia ja niin edelleen.

Maisteltuamme annoksemme suuntasimme Ravintola Blankoon, jossa saimme eteemme ravintola Tintån piispispikkuleivän yhdessä piispiscocktailin kera. Tintån pikkuleipä oli ainakin omaan makuuni herkullinen, murotaikinaan tehty piispis. Cocktailin alkoholittomassa versiossa maistui suussani vadelman ja kerman makeus ilman ylimakeuden tunnetta.

Ravintola Blankon ravintolapäällikkö Soma Rasuli on saanut piispiksen maistumaan cocktailissaan nestemäisessä muodossa.

– On hassua, miten jotain voi juoda, joka maistuu samalta kuin mitä söisi, kuvaili Rasuli yhteyttä cocktailinsa ja perinteisen piispiksen välillä Jason Theologoun ravistellessa samanaikaisesti piispiscocktaileja niitä tarvitseville.

Ravintola Tintån piispispikkuleivässä maistuvat vadelmainen tuorejuustotäyte ja piispiskuorrute. Kuva: Kurt Hedborg

Taiteen talon Tapahtumakeittiössä Turun Suurtorin laitamilla, rakennuksen viidennessä kerroksessa, sisustussuunnittelija ja somistaja Sofia Pamilo oli loihtinut Piispisnaiset-nimisen muotoilun, jossa mielestäni yhdistyivät yllättävällä ja mielikuvituksellisella tavalla nukkenaistorsot ja hedonistiset makujen nautinnot. Pamilo halusi tuoda teoksellaan lapsuuden makuja aikuisuuteen.

– Olisi hyvä, että piispanmunkkia lähestyttäisiin lapsuuden ideoiden kautta: mitä kaikkea omaan piispanmunkkiin voisi laittaa.

Tapahtumakeittiössä alkoikin vilkas omannäköisten munkkien tuunaaminen, jossa kaikki munkkeihin tarvittavat ainesosat olivat saatavilla pöydillä.

Samaan aikaan baarimestari Iida Jalo tarjoili piispisdrinkkejä. Maistoin itse alkoholittoman version, johon oli sekoitettu kaksi senttilitraa vadelmapyreetä, Russchian Tonicia ja 7 Upia, on the rocks, kuten James Bond sanoisi. Ei ehkä ihan omaan makuuni, mutta kyllä siinä piispis maistui.

Miten Jalo on sitten loihtinut piispiksen maun itse drinkkiin?

– Ensin täytyy miettiä sitä, miltä itse piispis maistuu. Kun on määritelty maut, aletaan miettiä, mistä alkoholeista saadaan siirrettyä maut juomaan ja tarvitseeko se sitten jotain lisämakua, kuten kardemummaa, joka tuo drinkkiin pullan makua.

Kurt Hedborg