Koronasulun aikainen suomalaisten lasten ykköstyypin diabetespiikki laski ennalleen sulun jälkeen. Itse koronavirus ei näytä selittävän sulkuajan sairastumispiikkiä, vaan sairastumisen syynä saattoivat olla muuttuneet ympäristötekijät, selvisi Helsingin yliopiston tutkimuksessa.

Lasten ykköstyypin diabeteksen ilmaantuvuus nousi useissa maissa pandemiasulkujen aikana. Tutkijat ovat kiistelleet, johtuiko pandemian aikana havaittu ykköstyypin diabeteksen lisääntyminen itse SARS-CoV-2-viruksen suorasta vaikutuksesta vai muista tekijöistä.

– Tutkimuksemme osoittaa, että sulkutoimien aikana Suomessa nähty dramaattinen piikki ykköstyypin diabeteksen tapauksissa tasaantui ja kääntyi selvään laskuun heti, kun yhteiskunta avautui ja rajoitukset purettiin, sanoo väitöskirjatutkija Susanna Tall Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta tiedotteessa.

Helsingin yliopiston tutkijat havaitsivat, että ykköstyypin diabeteksen ilmaantuvuus laski 15 prosenttia lapsilla ensimmäisten 16 kuukauden aikana COVID-19-sulkujen päättymisen jälkeen. Tämä seurasi suoraan sulkutoimien aikaista vaihetta, jolloin diabeteksen ilmaantuvuus oli noussut lähes vastaavalla 16 prosentilla.

Tulokset vahvistavat, että suuri osa sulun jälkeen sairastuneista lapsista oli saanut koronavirustartunnan verinäytteistä mitattujen vasta-ainemääritysten perusteella, mutta diabetestapaukset vähenivät siitä huolimatta

– Itse koronavirusinfektio ei näytä selittävän epidemia-ajan vaihteluita ykköstyypin diabeteksen ilmaantuvuudessa. Muutokset liittyivät ennemminkin muihin muuttuneisiin ympäristötekijöihin, kuten fyysiseen etäisyyden aiheuttamaan mikrobialtistuksen vähenemiseen tai muiden elintapojen muuttumiseen, sanoo Tall.

Tätä havaintoa tukee myös se, että pandemiasulkuaikana sairastuneista vain alle prosentti oli verinäytteiden perustella sairastanut koronan ennen diabeteksen puhkeamista.

Tutkimus osoittaa, miten herkästi ja nopeasti väestötason radikaalit muutokset elintavoissa ja ympäristössä voivat heijastua autoimmuunisairauden puhkeamiseen lapsilla. Suomi on maailman kärkimaa ykköstyypin diabeteksen ilmaantuvuudessa, joten täällä saatu rekisteritieto on kansainvälisesti tärkeää.

– Tutkimus auttaa ymmärtämään, että lapsen perinnöllisen alttiuden lisäksi varhaislapsuuden kasvuympäristöllä on suuri merkitys yksilön riskille sairastua ykköstyypin diabetekseen, Tall toteaa.

– Lisäksi tutkimuksemme osoittaa, että väestötason radikaalit muutokset elintavoissa ja ympäristössä voivat hyvin nopeasti heijastua autoimmuunisairauden puhkeamiseen lapsilla.

Tulokset auttavat ymmärtämään laajojen yhteiskunnallisten sulkutoimien epäsuoria ja pitkäaikaisia terveyshaittoja lapsilla. Tulevaisuudessa tämä tieto voi auttaa terveydenhuoltoa varautumaan vastaaviin poikkeustilanteisiin paremmin ja pohtimaan, miten lasten immuunijärjestelmää voidaan tukea ja suojata silloin, kun normaali arki ja mikrobialtistus häiriintyvät.

Kyseessä on havainnoiva rekisteritutkimus, joten se ei suoraan pysty osoittamaan biologista syy–seuraussuhdetta. Tallin mukaan tarkat mekanismit, jotka sulkutoimien aikana muuttuivat ja vaikuttivat diabeteksen puhkeamiseen, kaipaavat lisätutkimusta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)