Oiva Salan yliampuvat roolit koettelivat katsojia
Näyttelijä Oiva Sala teki menestyksekkään teatteri- ja elokuvakarriäärin 1900-luvulla. Vuonna 1900 syntyneen taiteilijan teatteriura kesti vuodesta 1919 vuoteen 1965 asti. Väliin mahtui myös yhdeksän vuotta turkulaisteattereissa. Helsinkiläislähtöinen Sala teki mittavan uran myös valokankaalla ja hän esiintyi omalla nimellään yhteensä 33:ssä elokuvassa. Pääasiassa roolit olivat sivuosia.
Salan tavaramerkiksi tulivat selkeän naismaiset ja samalla homoseksuaalisuuteen viittaavaat maneerit. Välillä ne olivat todella hauskoja, mutta toisinaan niistä oli hauskuus kaukana liioittelusta johtuen. Salan merkittävin yksittäinen elokuvarooli oli vuonna 1953 Siltalan pehtoorin keikistelevänä luutnantti Mandelcronana. Edesmenneen elokuvakriitikko Peter von Baghin mukaan Salan tulkitsema Mandelcrona horjutti koko elokuvan tasapainoa ja vei jopa kokeneimmatkin katsojat aivan sietokyvyn äärirajoille.
Toinen Salan tunnettu tulkinta oli hänen ensimmäinen leffaroolinsa Ilmari Unhon vuonna 1940 ohjaamassa sotilasfarssissa Kersantilleko Emma nauroi?. Siinä hän oli yliampuvaan tyyliinsä konttoristi Asko Nännimäinen, alias runoilija Alfons Kaukokaipuu.
Salan sivuroolit kuvaavat mainiosti hänen persoonaansa, esiintyihän taiteilija muun muassa johtaja Pöhönä, humalaisena herrasmiehenä, managerina, namusetänä sekä kauneussalongin johtajana. Viimeiseksi varsinaiseksi elokuvatyöksi jäi Edvin Laineen spektaakkeli Täällä Pohjantähden alla vuonna 1968, jossa hänestä leivottiin rovasti Wallen.
Sala sai ensimmäisen kiinnityksen teatterimaailmaan Helsingin Koiton Näyttämöllä vuonna 1919. Turun Työväen Teatteriin hän liittyi vuonna 1925 Viipurin ja Kotkan jälkeen. Vuonna 1927 Sala teki sisäisen siirron Turussa, kun hänet pestattiin silloiseen Turun Teatteriin.
Turusta matka jatkui vuonna 1930 Porin kautta taas Viipuriin, mutta vuonna 1932 hän palasi Turun Teatteriin kahdeksi vuodeksi. Loput teatterivuodet menivät sitten Tampereella ja Helsingissä.
Sala pääsi 1960-luvulla myös televisioaikakauteen mukaan sarjojen myötä ja hän oli myös käytetty ääni YLE:n kuunnelmissa ja muissa puheohjelmissa. Oiva Sala palkittiin elämäntyöstään Pro Finlandia -palkinnolla vuonna 1958. Hän meni naimisiin varsin iäkkäänä vuonna 1945 kassanhoitaja Saima Blomkvistin kanssa. Suomen elokuvahistorian ensimmäinen naismainen mieskoomikko menehtyi 79 vuoden iässä vuonna 1980.