Yksi Eurooppa-foorumin keskustelutilaisuuksista keskittyi paikalliseen sopimiseen. Se on kuuma aihe, kun uuden hallituksen ohjelmaa aletaan panna toimeen ja työmarkkinasyksy lämpenee.

Paikallinen sopiminen on työmarkkinoiden ongelmien kuvastin. Luottamusta ei ole. Työntekijät järjestöineen pelkäävät, että työnantajat jyräävät heidät neuvotteluissa eikä neuvotteluasetelma ole reilu. Työnatntajat kaipaavat joustavuutta jäykäksi kokemaansa mekanismiin ja muutosvastarintaan.

Miksei luottamusta ole? Mielenkiintoisen näkökulman toi Irene Wennemo, joka on Medlingsinstitutetin pääjohtaja. Hän kuvaili ruotsalaisten työmarkkinoiden toimintaa. Työtaistelujen määrä on Ruotsissa vähäinen vaikka niitä ei ole rajoitettu. Palkkakehitys on sen sijaan ollut suotuisaa, vaikka sopimuksia tehdään paljon yritystasolla. Tilanne ei ole ollut epäedullinen työntekijöille.

Medlingsinstutet toimii Ruotsissa samalla mandaatilla kuin Valtakunnansovittelijan toimisto Suomessa, mutta tehtäväkenttä on laajempi. Se vastaa muun muassa tilastoaineistoista.

Suomessa tällaista tahoa ei ole. Se ei ole valtionvarainministeriön, Suomen Pankin tai tutkimuslaitosten kontolla. Seurauksena on se, ettei yhteistä tilannekuvaa taloudesta tai työmarkkinoista ole. Ruotsissa neuvottelut lähtevät liikkeelle talouden tilanteesta. Siitä ei riidellä vaikka edut risteävät yksityiskohdista. Loppu on sopimista siitä, kuka mistäkin antaa periksi.

Tupot kuuluivat aikaan, jolloin kansantalous oli paljon autonomisempi kuin Suomi onkin ollut viennistä riippuvainen. Se aika on ohi. Globaalissa taloudessa muutokset ovat nopeita ja rajuja ja niihin on kyettävä reagoimaan. Tilanteet vaihtelevat eri toimialoilla. Siksi vaikuttavimpia päätöksiä pystytään tekemään yritystasolla.

Tämä ei onnistu, elleivät osapuolet tunnusta toistensa asemaa eivätkä jaa käsitystä siitä, missä mennään.

Ruotsin mallia tuskin voidaan siirtää Suomeen sellaisenaan. Kulttuuri ja perinne on toinen. Mutta ellei luottamusta kyetä synnyttämään, hanke epäonnistuu. Luottamusta ei synny, ellei ole yhteistä pohjaa neuvotteluille. Samaan pöytään pitää istua niin, että faktat ovat molemmilla samat. Näin ei ole ollut.

Yhteinen tilannekuva synnyttää luottamusta, joka parhaimmillaan johtaa kumppanuuteen, ymmärrykseen keskinäisestä riippuvuudesta.

Lasse Virtanen